torstai 13. joulukuuta 2012

Välipostaus: Alastalo tulee ensi vuonna

Tietäkäät, että Alastalo ei keiku turhaan tuossa oikealla sivupalkissa! Se tulee, hitaasti ja varmasti,  niin kuin sen arvolle ja ennen kaikkea sisällölle sopiikin.  Ainakin kaksi ihmistä lukee sitä parhaillaan, makustelee sen sanoja ja lauseita, nautiskelee Härkämäen isännän aprikoivasta piipunvalinnasta ja Karjamaan Eenokin visusta olemuksesta. Ynnä kaikesta muusta ihmismielen havainnoinnista Alastalon avarassa salissa.

Tule mukaan lukemaan mestariteosta! Antaudu vaikka joulunpyhinä verkkaisaan menoon ja tule sitten  ensi vuoden alkupuolella katsomaan,  mitä kirjasta kirjoitetaan, tule keskustelemaan. Oman kirjastoni hoitaja sanoi, että on olemassa Olen lukenut Alastalon -paitoja, jollaisia tosifanit voivat pukea ylleen. Paidasta oikeasti viis, mutta pitäähän Alastalo selättää, jotta voi katsoa, onko se oikeasti hyvä, niin kuin jonkun on kuultu sanovan. 

Olen itse ykkösosassa, ja luen hitaasti, koska se on ainoa tapa nauttia kirjasta. Kirjan ei tarvitse temmata mukaansa ollakseen hyvä, imaisusta ei tässä tapauksessa voi edes puhua. Lukeminen on kieltämättä työlästä, mutta valehtelematta - nautinnnollista. Alastalo on myös mielentila,  johon voi mennä. Mielenkiintoista lukukokemusta!

5 kommenttia:

  1. Iineksen kaunopuheeseen ei ole muuta lisättävää kuin se, että kyllä kirja tavallaan "tempaa" mukaansa - vaikka oikea ilmaisu olisi sanoa, että siihen maailmaan vajoaa hitaasti ja vastustamattomasti, ikään kuin olisi ylittänyt tapahtumahorisontin, jossa ei mitään tapahdu ja jotain peruuttamatonta tapahtuu silti.

    VastaaPoista
  2. Ok, hyväksytään vajoaminen.

    Minulla lukeminen on työlästä niin, että siirrän herkästi lukemista, mutta kun olen sisällä taas, nautiskelen riveistä suurestikin. Minusta hyvien kirjojen lukeminen voi käydä työstä. Imaisu taas voi olla merkki juonen vetävyydestä. Joskus sellainenkin on ihan mukavaa. Mutta siis eniten olen saanut kirjoista, jotka koen myös haasteeksi. Niihin tunnen tarvetta palata. Niitä makustelen toistekin - lainaan ilmaisuasi.

    VastaaPoista
  3. Ei minusta, anonyymi. Ihailemasi Kemppinenkin sanoi, että hyvien kirjojen lukeminen on työtä ja tuskaa, ei helppoa. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta tämä oli se sanoma. Kovasti häneen monet yhtyivät, taisit siellä olla sinäkin Arskana.

    Olen samaa mieltä. Alastalon lukeminen on työlästä, mutta antavaa.

    VastaaPoista