keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejk maailmansodassa





Tiedättekö Švejk, että panen teidät putkaan? – Ilmoitan nöyrimmästi, herra yliluutnantti, että en tiedä, Švejk sanoi pehmeästi, - ette ole vielä maininnut siitä.

Serbialainen anarkisti Gavrilo Princip ei ammu rohdoskauppiaan hiusvettä juonutta apulaista eikä koiranpaskan kerääjää. - Hän ampuu Itävalta-Unkarin kruununperijän,  pönäkän konopištěläisen arkkiherttua Franz Ferdinandin.  Murha päästää valloilleen erilaiset kauan kasvaneet valtioiden väliset ja kansallismieliset paineet; syttyy ensimmäinen maailmansota.  

Koirakauppias Švejkin sota alkaa vaivalloisesti, hänet passitetaan useiden pidätysten välillä hullujenhuoneelle ja tavalliseen sairaalaan.

 Švejk kävi kyselemään jokaiselta vuoronperään, mistä hyvästä heidät oli pidätetty. Viideltä pöydän ääressä istuvalta hän sai miltei samanlaisen vastauksen: - Sarajevon takia – Ferdinandin takia! – Hänen majesteettinsa arkkiherttuan murhan takia! – Ferdinandin takia! – Siksi, että arkkiherttua päästettiin päiviltä Sarajevossa! – Kuudes, joka vältteli näitä viittä, sanoi, ettei halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, jotta häntä ei alettaisi epäillä mistään, ja hän istuu täällä vain holicilaisen talonpojan ryöstömurhayrityksestä.

Varuskunnan vankilasta Švejkin valitsee sotilaspalvelijakseen viinan juontiin mieltynyt kenttäpastori Otto Katz, koska Švejk alkaa itkeä äänekkäästi hänen saarnansa aikana ja kysyttäessä myöntää tehneensä sen huviksensa, pastorin saarnan kaivattua ehdottomasti yhtä parannuksen tehnyttä syntistä. Se miellyttää sotilaspastoria, joka itse on kääntynyt kristityksi ja hankkinut papin virkaan tarvittavan koulutuksen, saatettuaan sitä ennen vakaan perheyrityksen iloiseen konkurssiin.  - Sodan jälkeen hän luopuu papin virasta ja ryhtyy prokuristiksi pronssi- ja maalitehtaaseen. 

Švejkin aika kuluu kenttäpastorille toteja tehdessä ja hervotonta juoppoa kantaen, välillä kenttäpastorin humalaisia toilailuja selvitellen. Loppu palvelussuhteelle tulee, kun Katz häviää sotilaspalvelijansa, kuten orjan ainakin, korttipelissä yliluutnantti Lukášille.  Yhdessä Lukášin kanssa Švejk joutuu lopulta rintamalle menevään junaan, koska erehtyy varastamaan esimiehelleen eversti Klaus von Zillergutin koiran ja sitä kävelyttävä, mitään aavistamaton yliluutnantti osuu vastakkain everstin kanssa.

Matka rintamalle on monien vaiheiden täyttämä ja vaivalloinen; päämäärä jää kirjan noin 750 sivussa saavuttamatta.  Švejkillä ei ole kiire rintamalle, sitä todistaa myös kirjan pitkä kuvaus sotilaspalvelijoista:

”Vanhasta švaabilaisesta sotataidon kirjasta löydämme myös ohjeita sotilaspalvelijoille. Vanhan ajan passarin tuli olla hurskas, hyveellinen, totuudessa pysyvä, vaatimaton, rohkea, urhoollinen, kunniallinen ja työteliäs. sanalla sanoen hänen tuli olla mallikelpoinen ihminen. Nykyajan passari ei yleensä ole hurskas eikä hyveellinen eikä pysy totuudessa. Hän valehtelee, petkuttaa isäntäänsä ja tekee tämän elämästä todellisen helvetin. Hän on lipevä orja, joka keksi mitä erilaisimpia juonia isäntänsä pään menoksi. – - Kaikkein etevin passari on nostattamaan pakokauhua. Kun asemia pommitettiin, hänen sydämensä livahti kintaan peukaloon. Hän vietti sen ajan omien ja isäntänsä tavaroiden kanssa kaikkein suojaisimmassa loukossa ja pisti päänsä peiton alle, että kranaatti ei löytäisi häntä, eikä hän toivonut mitään muuta kuin että hänen isäntänsä haavoittuisi ja hän pääsisi tämän kanssa selustaan, mahdollisimman kauas rintamasta.”

Minkälainen Švejk tarkemmin on ihmisenä, onko hän todella idiootti, kuten itse ilmoitti, vai salaviisas juonittelija? Hänen olemustaan on pohdittu paljon ja siitä on kirjoitettu runsaasti.  Kirjailija Hašek itse sanoi: ”En tiedä, saavutinko tällä kirjalla sen, mitä olen halunnut. Se seikka, että kuulin miehen kivahtavan toiselle: ”Olet pöhkö kuin Švejk”, ei näyttäisi viittaavan siihen suuntaan. Mutta jos sanasta Švejk  tulee uusi kirosana herjojen kukkaseppeleeseen, minun on tyydyttävä tähän tšekinkielen rikastumiseen.” - Luutnantti, joka kuulustelee häntä junan hätäjarrun vetämisestä, sanoo: ”Te olette degeneroitunut,  mies. Tiedättekö mitä degeneroitunut tarkoittaa?”

Joka tapauksessa Švejkin käyttäytymisen ja puheiden lapsenomainen suoruus luo erinomaisen perustan kirjan dialogeille ja erilaisten ihmisten, asioiden ja tilanteiden kuvaamiseen huumorin keinoin. Švejk on minusta ensisijaisesti väline tarinankerrontaan kirjassa, jossa Švejkin ja Hašekin kokemukset kietoutuvat toisiinsa.

 Hašekista itsestään harhaanjohtavan vaikutelman antaa tunnettu kuva viimeisiltä ajoiltaan, jossa sisäelimensä ovat antaneet periksi juomiselle, ulkomuoto on nesteen turvottama ja hän on erehdyttävästi boheemin näköinen. Koko elämänsä ajan hänessä oli ollut levottomuutta ja alkoholi maistui, mutta hänen sanottiin kirjoittamisessaan ja muissa tekemisissään olleen kurinalainen ja työteliäs. Sekavina aikoina, kun maailma haki muotoaan, hän ehti palvella monissa armeijoissa. Puna-armeijan upseerina hänen kehuttiin olleen erinomainen.

Švejk on tšekki, hänen maansa kuuluu Itävalta-Unkariin.  Armeijan upseeristo on pääosin itävaltalaista, komentokielenä on saksa.   Yliluutnantti Lukáš on harvoja tšekkiupseereita, hän sanoo: ”Olkaamme tšekkejä, mutta sitä ei tarvitse kenenkään tietää.”  Valtioliittoon ei tunnu enää kukaan uskovan, sen päättyminen on väistämätöntä, sitä ei silti vahingossakaan saa sanoa ääneen.

Kirja kuvaa humoristisesti ja lämminhenkisesti, mutta rivien välistä usein viiltävästi, suurten valtiomyllerrysten ja sodan näyttäytymistä lähes absurdina yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Švejk ei käy tšekkinä ymmärrettävämpää sotaa miehittäjä Itävaltaa vastaan, vaan heidän rinnallaan suurvallan sotaa toisia suurvaltoja vastaan. Tšekkoslovakia tosin itsenäistyi sodan jälkeen.

Propaganda sodan ja keisarivallan puolesta tuntuu ihmisistä mielipuoliselta, sellaiset mielipiteet on kuitenkin peitettävä, käyttäytymisestä ja sanojen takaa ne kuitenkin ainakin kirjan lukijalle paljastuvat. Kunnon sotamiehen nähtyä propagandajulisteen yhden sotilaan uskomattomista urotöistä, hän kertoo lukeneensa lehdestä vielä kauniimman tarinan eräästä vapaaehtoisesta:

”Hän oli Galitsiasssa 7. jääkäripataljoonassa ja kun oltiin pistinetäisyydellä, hän sai kuulan päähänsä, ja sidontapaikalla hän karjui, ettei anna moisen naarmun takia itseänsä sitoa. Ja hän halusi taas hyökkäämään ryhmänsä kanssa, mutta kranaatti katkaisi häneltä nilkan. Taas hänet yritettiin kantaa pois, mutta hän lähti nilkuttamaan kepin varassa taistelulinjaan, ja kepillä hän puolustautui vihollista vastaan. Silloin lensi uusi kranaatti ja repäisi häneltä sen käden missä keppi oli. Hän siirsi kepin toiseen käteen ja ärjyi, ettei anna tätä heille anteeksi, ja ties kuinka hänen olisi käynyt, ellei srapnelli olisi hetken kuluttua vaientanut häntä lopullisesti. Ehkä hänkin olisi saanut hopeisen urhoollisuusmitalin, ellei häntä olisi lopulta pantu matalaksi. Kun häneltä irtosi pää, niin se huusi vielä vieriessään: ”Tehtäväsi aina täytä, kuolemalle voimas näytä!”

Jaroslav Hašek saneli romaanin viimeisinä vuosinaan vuoteesta, koska oli jo kovin sairas eikä jaksanut enää itse sitä kirjoittaa.  Kirja ei kuitenkaan syntynyt nopeasti. Jo kauan aikaisemmin hän oli kirjoittanut aiheesta yhden novellin ja vuosikaudet hän oli oluthuoneissa kertoillut Švejkin tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen, ne olivat ajan saatossa hioutuneet lopulliseen muotoonsa.  Alkoholin heikentämä kirjailija kuoli tuberkuloosiin vain 39-vuotiaana, hänen suurteoksensa jäi kesken.

Suuri aika tarvitsee suuria ihmisiä, pienillä ei välttämättä ole silloin hyvä olla.


Kirjoittanut Riku Riemu

(Kuva Josef Lada)

34 kommenttia:

  1. Minulle on kirjaa lukematta, mutta Švejkiä televisiosta seuranneena jäänyt mielikuva, että Švejk oli tietämättään viisas, niin viisas, että älysi olla tyhmä.

    Tämä on tietenkin vaikutelma näyttelijäntyöstä. Muistelen, että Švejkiä esitti televisiosarjassa Matti Varjo, mutta nyt kun mietin, hän olisi voinut olla Lasse Pöystikin. Ovtrkohan molemmat esittäneet häntä? Varjon työ oli kuitenkin tarkkanäköistä, tuntui että hän oli tuo hahmo.

    On tietenkin mahdollista, että kirjan Švejk oli "tyhmempi".

    VastaaPoista
  2. Matti Varjon olemuksen muistan tuosta 67-68 tehdystä kymmenosaisesta sarjasta. Tämän sarjan haluaisin nähdä! - Liekö sarjaa enää olemassakaan, vai ovatko aikanaan nauhojen päälle tallettaneet jotain muuta?

    Tärkeimmän Svejkistä Hasek sanoo ehkä jo kirjan johdannossa: "Hän ei ole typerän Herostratoksen lailla polttanut jumalattaren tempeliä Efesossa päästäkseen lehtiin ja koulukirjoihin. Ja se riittää."

    Eräältä kriitikolta (Chalupecky) tuon ajatuksen Svejkistä välineenä tarinankerrontaan, kuten minä sen sanoin, omaksuin.
    "Svejk on puhetta, ei henkilö (character) kirjassa. Svejk on personoitunutta tarinankerrontaa."

    Kuten sanottua, tulkintoja Svejkistä ja hänen olemuksestaan riittää. "Pöhkö kuin Svejk!" ei tuntunut Hasekia miellyttäneen.

    Ehkä Svejk oli nerouden idiootti, kuten joku sanoi Hasekista. - Hasek vastasti sanojan erehtyneen: "olen vain tavallinen idiootti." - Toinen luonnehdinta, jonka Hasek itsestään loppuvuosinaan kertoi, oli: "olen juoppo, jolla on pulleat kädet!"


    VastaaPoista
  3. Svejk itse sanoi:

    - Sanoinhan teille, herra yliluutnanntti, että kerron teille jotain tavattoman typerää.
    Yliluutnantti Lukas vain huitaisi kädellään ja sanoi:
    - Kyllä näitä viissteluja on jo teiltä kuultu.
    - Eivät kaikki voi olla viisaita, herra yliluutnantti, Svejk virkkoi vakuuttavasti, - typerien on oltava poikkeuksena, sillä jos kaikki olisivat viisaita, niin maailmassa olisi niin paljon järkeä, että joka toinen siitä tulisi ihan sekopääksi.


    VastaaPoista
  4. "Joka tapauksessa Švejkin käyttäytymisen ja puheiden lapsenomainen suoruus luo erinomaisen perustan kirjan dialogeille ja erilaisten ihmisten, asioiden ja tilanteiden kuvaamiseen huumorin keinoin."

    Tuohon dialogien eteen olisi tietysti pitänyt laittaa monologit, koska niitä Svejk pruukaa mielellään esittää ja niitä on kirjassa runsaasti.

    VastaaPoista
  5. Ei kaikkea tarvi kertoa, pitäähän lukijallekin jotain jättää ja minusta tuo 39 vuoden korkea ikä on oikein hyvä ikä kuolla, turhaa täällä on kitua pitempään:) Hienoa että löysin Sinusta uuden ulottuvuuden Riku, kiitos Iineksen:)

    VastaaPoista
  6. Meissä ihmisissä on erilaisia puolia. Jälkeenjääneisyyteni kirjoissa lupaan yrittää korjata ja siirtyä laajemmin uusiin, heti kun saan kaikki vanhat luettua.

    Kadetti Bieglerin kirjaa en ehkä kuitenkaan lukisi, jos sellaisen olisi valmiiksi saanut. Oli merkinnyt tulevien kirjojensa nimet ylös ja niitä oli kymmenittäin. "Suuren sodan soturien ominaisuudet" ja muita sellaisia.

    Yhdestä oli laatinut vihkoonsa oikein kunnollisen otsikon.

    ITÄVALTA-UNKARIN ARMEIJAN MAINEIKKAIDEN
    VOITTOJEN KAAVIO, JOTKA ON LAATINUT
    HISTORIANTUTKIMUKSEN PERUSTEELLA
    KEIS.KUN. UPSEERI ADOLF BIEGLER.
    HUOMAUTUKSET JA SELITYKSET LAATINUT
    KEIS.KUN. UPSEERI ADOLF BIEGLER.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Jatkan yksinpuhelua - en kuitenkaan synkkää - kuten Svejk ikään. En tosin aloita tätä sanoen: "Tunsin kerran erään miehen Budejovicesta...". Purkaan kirjaa ulos päästäni; ensin inputtia, sitten outputtia, kuten monet viisaat vastaavasta ovat todenneet.

    "Suuria teemoja sodanvastaisuus ja armeijan byrokratia."

    Hasek ei ollut teoreetikko, hän oli sotimiseen väsynyt, juhlapuheisiin ja korulauseisiin kyllästynyt veteraani, joka aikanaan useammin kuin kerran oli itse lähtenyt soitellen sotaan. Perusluonteeltaan iloisena veikkona hän ei kuitenkaan ollut katkeroitunut,katkeraa hänen huumorinsa ei ole koskaan.

    Hän oli upseerina yrittänyt ruokkia miehensä, tiesi mitä se on, kun soppatykit ovat aina eri paikassa kuin miehet. Tilannetta paikkaamaan esikunta lähettää naurettavuuteen asti yhä seikkaperäisempiä ohjeita tilannetta korjaamaan.

    Ruokaa ja nälkää kirjassa kuvataan paljon, sen huipentuma on suursyömäri Baloun, mies jolle mikään syöminen ei riitä. Svejk kiusaa Balounia kertomalla esikunnasta tulleesta sähkösanomasta, joka määrää hirtettäväksi 24 tunnin kuluessa kaikki esimiehensä annoksista pihistäneet. - Hän myös epäilee, että tämä on syönyt pienen lapsensa, josta tämä haikeudella kertoo.

    VastaaPoista
  9. Luin Svejkin sinä esihistoriallisena aikana, jolloin käytettävissä ei ollut tätä Eero Balkin suomennosta, jonka sinä ilmeisesti luit, Riku. Nautin kyllä Erkki Valankin suomennoksena kovasti jutusta, josta tosin en enää paljon yksityiskohtia muista.

    Mistä on peräisin tieto, että Hašek kuoli tuberkuloosiin? Sehän on hintelien lyyrikkojen tauti. Kuulostaa vähän Hašekin itselleen kirjoittamalta nekrologilta. Wikipedian mukaan hän kuoli sydänhalvaukseen huomattavan ylipainoisena.
    Tieto löytyi, kun etsiskelin netistä vahvistusta muistumilleni Hašekin lehtimiesurasta. Muistelin lukeneeni, että hän sai aikoinaan potkut eläintieteellisestä lehdestä. Hašekin juttuja tieteellisistä tutkimuksista oli siteerattu alan arvovaltaisissa julkaisuissa ympäri Eurooppaa, mutta kun kävi ilmi, että Hašek oli kehittänyt tutkimustulokset kirjailijankynästään, kiittämätön lehti irtisanoi toimittajansa. Sille löysikin vahvistuksenkin netistä.
    http://books.google.fi/books?id=hhwH7fQWrFkC&pg=PA111&lpg=PA111&dq=Hasek+zoological+journal&source=bl&ots=DwpAMGVQeT&sig=AQMhZvPKLTQAmr5mj8Qhw1i-Txk&hl=en&sa=X&ei=dN2MUPCiGcb44QSNoYHoCg&ved=0CCIQ6AEwAQ#v=onepage&q=Hasek%20zoological%20journal&f=false
    (linkki on kopioitu tosiaan googlesta, löydetty sanoilla hasek zoological journal)
    Mutta erityisesti tulin kehumaan loistavaa loppulausettasi. Siinä on suuri totuus pienen ihmisen elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sokea Kana!

      Eero Balkin suomentaman kirjan luin. Hän on tehnyt käännöksensä suoraan tsekinkielestä ja sanoi poistaneensa aiempien, kaiketi saksasta käännettyjen, versioiden epätarkkuuksia. Aiemmat versiot ovat hieman erinimisiäkin.

      Kuten wikipedian artikkeleissa usein, Hasekista kertovassakin (suom.kiel.wikipedia) on pientä epätarkkuutta. Aivan ensimmäisessä kappaleessa sanotaan täsmällisesti: "Hän kuoli vain 39-vuotiaana tuberkuloosiin." - Myöhemmässä tekstissä asiaa epäselvennetään huomattavasti. Esimerkiksi englanninkielisiltä sivulta haulla Jaroslav Hasek - tuberculosis löytyy luotettavia lähteitä.
      Tauti ei häneen tarttunut sulkakynästä vaan sotatantereilla.

      Suomenkielellä Hasekista löytyy internetistä yllättävän vähän tietoa, englanninkielellä sitä vastoin kiitettävästi.

      Yksi hyvä tietolähde oli muuten tsekinkielinen wikipedia. En minä kieltä osaa, mutta kun laittoi tekstin kääntäjään ja käänsi englanniksi, siitä tuli varsin hyvin luettavaa.

      Potkun "Eläinten maailma"-nimisestä lehdestä Hasek on ikuistanut myös Svejkiin. Ilmeisesti hän hieman turhautui työhönsä lehdessä ja alkoi irroittelemaan. Keksi hyvin outoja otuksia. Joku biologi lähetti hänelle kirjeen, jossa lähes järkyttyneenä selitti jonkun asian paikkaansapitämättömyyttä. Se ei Jaroslavia hätkäyttänyt, huvitti itseään ja alkoi väittelemään herran kanssa, pistäen juttua yhä rankemmaksi.

      Poista
    2. Wikipediasta silmiini osui myös väite hänen boheemisuudestaan. Mitä sanalla sitten tarkoitetaan, alunperin se lienee tarkoittanut böömiläistä.

      Minusta hän ei sitä ollut, lukemissani teksteissä monet ovat kanssani samaa mieltä, vaikkakin leima on häneen lujaa isketty. Työkurinsa oli pääsääntöisesti hyvä, tekstin teki valmiiksi ennenkuin lähti oluthuoneisiin. On myös kirjoitettu, että upseerina toimiessaan oli peräti kolme vuotta kokonaan ryyppäämättä.

      Poista
    3. Laitetaan nyt vielä kirjaa tuntemattomille, että tuo viimeinen lauseeni on mukaelma kirjan tunnetusta lauseesta: "Suuri aika tarvitsee suuria ihmisiä."

      Poista
  10. Eikös Jaroslav Hašek ollut kuin pulska ja verevä Falstaff, johon Svejkiäkin on verrattu? Tai siis oli tietenkin, niin kuin Riku itsekin sanoo tekstissään.

    Muistan Svejkistä sanotun, että hän oli Falstaffin ja Sancho Panzan risteytys, kuten kirjailija itsekin. Sellaiselle sopii tietenkin sydänhalvaus kuolinsyyksi paremmin kuin keuhkotubi, mutta mene tiedä, vaatiiko se aina runoilijuutta ja kalvakkuutta.

    Toivoa sopii, että tuo mainio sarja esitettäisiin televisiosta uusintana joskus. Se on senkaltaista tarinaa, johon aika ei voi olla purrut pahasti. Kirjan kun tuntuu ani harva lukeneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuren teoksen merkki on, että muut tekevät siitä omia versioitaan. Bertolt Brechtin toiseen maailmansotaan tekemää omaa itsenäistä teostaan en juuri tunne, mutta Hitlerinkin kanssa Svejk kuuluu siinä hippaa pitäneen.

      Kirjoituksen kuvaksi otin yhden Josef Ladan kirjaan tekemistä kuvista. Hasek ehti hänet hyväksyä kuvittajaksi, ilmeisestikin kuvistaan piti.- Kuten näkyy, Svejk on niissä ulkomuodoltaan "joteski groteski".

      Ehkä muisto Matti Varjosta hallitsee liikaakin meidän suomalaisten mielikuvaa kunnon sotamiehestä. Olin sitä esitettäessä pikkupoika, mutta muistan sitä ainakin jonkun verran tujottaneeni; sen perusteella uskallan muistella että Varjo oli erinomainen. Mutta vain yksi mahdollinen tulkinta, ehkä hän kuitenkin oli hieman hienostuneempi kuin alkuperäinen.

      Poista
  11. Tuo ylipainoisuus ja sydänkohtaus oli englanninkielisestä Jaroslav Hasek-wikistä. Kun otin esiin saksankielisen, siinä hänen sanottiin kuolleen ”sodasta saatuun toberkuloosiin alkoholin heikentämänä”.
    Innostuin lukemaan wikiä muillakin kielillä. Tuberkuloosi sai eniten ääniä. Mutta kaivoin myös tshekin esiin ja siellä sanotaan kuolemansyystä, että ”zemřel 3.ledna 1923 ochrnutím srdce”. Muiden slaavilaiskielten perusteella tiedän, että srdce on sydän. Venäjänkielinen wiki oli niin jumalattoman pitkä, etten jaksanut lukea kokonaan, enkä kuolinsyytä löytänyt, sen sijaan kappalekaupalla tekstiä Hašekista sodissa, 1. maailmansodassa ja venäläisen puna-armeijan riveissä pitkin Siperiaa. Ja kaksi kuvaa miehestä sotilaspuvuissakin. Ettei olisi miehen omaa tekstiä:)

    Vaikka pääasiahan on tietysti mahtava Švejk, jonka viimeiset rivit hän saneli kuolinvuoteeltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sokea kana,

      monet pienet yksityiskohdat Hasekin elämästä ovat kaiketi epävarmoja, aikaa on kulunut. Joistain sattumuksesta saattaa olla vain hänen oma todistuksensa, eivätkä kirjailijat ole kovin luotettavia itsestään kertovissa seikoissa(?)

      Aivan todellisen syyn selvittämiseksi täytyisi kai nähdä kuolintodistus ja olisko sellainenkaan aivan varma.

      Venäjänkielistä wikipediaa vilkaisin, Hasek ei sotilaskuvissaan muistuttanut ainakaan boheemia.

      Tässä analyyseja Svejkistä vaativampaankin makuun. (engl.kiel.)

      Poista
    2. Varsinaisen aiheen ulkopuolelelle pieni sivuloikka - tässäpä tuli esille asia, josta en ole aiemmin huomannut blogeissa mainintoja. Tunnetuista henkilöistä tai asioista voi olla eri maiden Wikipediassa erilaisia tietoja silloinkin, kun kyseessä on yksinkertainen elämäkertatieto, ns. faktaseikka, jonkalaisia emme yleensä epäile.

      Minusta tämä havainto on tärkeä, oikeastaan itsestäänselvyydestään huolimatta. Internetin tiedonhakutulokset ovatkin vielä oletettuakin epävarmempia. Tämä selittänee epäuskoisille sen, että Wikipedia ei tosiaankaan ole pätevä lähde esimerkiksi tieteellisiin tutkimuksiin ja opintotöihin. - Tällä en tarkoita väheksyä tässä esitettyä tietoa, päinvastoin, minusta Wiki sopii hyvin pikahauksi nettikeskusteluihin. Yleensähän se on hyvä tietolähde.

      Poista
    3. Minulla on tuosta kokemus. Joskus aikaa sitten väittelin meidän älykköjen palstalla, suomi 24:lla, joistain sanoista. Minä erehdyin vetoamaan Nykyssuomen sanakirjaan. Siihen aikaan wikipediassa luki sen olevan vanhentunut. Ei siinä tietysti viimeisimpiä kehityksiä ole. Aika hyökkäys tuli, että mitäs paskaa lähteenäsi käytät, kun kerran wikipediakin sanoo...

      Naama punaisena jouduin pakenemaan paikalta.

      Mutta on niitä virheitä kirjoissakin, jos oikein kovasti jotain väittää, kyllä se monesta paikasta sitä ennen kannattaa tarkastaa.

      Itseäni harmitti muuten kun tarkistin Balkin suomennoksesta tuon kirjan johdannossa olevan ensimmäisen lauseen. Oikeasti se on: "Suuri aika vaatii suuria ihmisiä."

      Poista
    4. Vastaisuuden varalle, jos vielä tulee tarve auktorisoida kielitieto, niin vetoa vähän tuoreempaan Suomen kielen perussanakirjaan, koska sillä voit kyllä lyödä Wikillä huseeraavia. Hätätilassa voi vedota myös ISO suomen kielioppiin, ja kannattaa mainita, että siinä on 1698 sivua. Se on toinen asia, että siinä kuvataan vain kielen rakennetta, mutta eivät ne sitä tiedä..

      Poista
    5. Minä olen oikesti tuntenut sellaisen jöötä kaupungilla pitänen miehen, joka ei ollut kuitenkaan kovin kirjoista oppinut. - Vetosi usein kaupungin järjestyssääntöön 49, se teki yleensä ison vaikutuksen. - Hänellä tai kenelläkään muulla ei tarkemmin tutkittaessa ollut mitään tietoa, mikähän sellainenkin pykälä oikeasti on.

      Poista
  12. Wikpediaa voi ansaitusti kritisoida, mutta se ja You Tube ovat aivan uskomattoman hieno muutos entiseen. Wikipediasta ensin, syventävät jostain muualta.

    Kunnon sotamies Svejk on järkälemäinen kirja, kokonsa ja klassikkoutensa vuoksi monien saattaa olla vaikea siihen tarttua, erilaiset mielikuvatkin saattavat rasittaa.

    Kannattaa kuitenkin kokeilla, teksti vie itsestään tässä huumorin tärkeässä perusteoksessa. Kirjassa jota ilman Joseph Heller ei olisi tehnyt Me Sotasankareita, moni muukin teos oli jäänyt syntymättä.

    Kukaan ei voi väittää, että kevyestä huumoristaan huolimatta, tämä teos olisi jotenkin kevyt. Paljon syvällisempi se on kuin monetkaan syvissä depressioissa kulkevat; siinä kurkistetaan juhlapuheiden ja liturgioiden taakse.

    Svejk on selviytyjä, häntä höpöherra ei pysty kiikkiin saattamaan.

    Muistan, kun alokasaikana Upinniemessä en tiennyt, että kusiluistimilla, armeijan kammottavilla tennareilla, ei saanut mennä vessaan niin että nauhat olivat auki. Yksi alikessu iski välittömästi kiinni ja vaati että alkaisin soutamaan nauhoista kiinni pitäen. Sanoin: "Herra alikersantti, en ymmärrä!" - Selitti miten se pitää tehdä, vastasin: "En ymmärrä vieläkään, herra alikersantti, voitteko näyttää mallia?" - Väsyi onneton ja lähti muualle. - Obbnäs 1982.

    VastaaPoista
  13. Olisi pitänyt katsoa minunkin enemmän Wikipediaa, niin olisin välttänyt kamalan virheeni. Ei olisi pitänyt tämänikäisenä luottaa muistiinsa. Käännös, jota luin, ei ollut Valan, sillä Vala ei ole ikinä kääntänyt Šveikiä, hän vain sai jumalanpilkkatuomion julkaistuaan Jalmari Virtasen käännöstä Tulenkantajissa. Wiki olisi kertonut, että ennen Balkia kirjaa on kääntänyt moni, joista ei yksikään ollut Vala. Veikkaisin, että lukemani käännös oli Merja Helinin.

    Mietiskelin, keihin kaikkiin suomalaisiin Šveik on vaikuttanut. Kun olen juuri lukenut Anna Kortelaisen ”Ei kenenkään maassa”, jossa hänen isoisänsä tapaa kasarmilla švejkmäisen, Kenttää ja kasarmia kokevan Pentti Haanpään, Haanpää tuli ensimmäiseksi mieleen. Ensimmäinen Švejk-käännös ilmestyi 1932-33 ja Kenttä ja kasarmi jo 1928. Eikä Wikipediakaan osannut sanoa olisiko Haanpää lukenut sitä vaikka saksaksi.
    Veijo Meri nyt ainakin. Entä Linna?
    Tai olisi Suomi-filmien sotilasfarssiperinne? Nyt taisi mennä jo vähän liian pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virheistään ei pitäisi liikaa säikähtää, kaikki niitä paljon teemme. Tällainen kirjan kertaminen on minusta enemmän ajattelua ja omien näkemysten tarkastelua, kuin mitään ehdottomien totuuksien esittämistä.

      Kortelaisen rinnastus tuntui näin ensikuulemalta oudolta, sitten aloin ajattelemaan, että kieltämättä molemmilla kirjailijoilla oli kykyä nähdä kulissien ja hurmahenkisyyden taakse.

      (w-pediasta väliin: Haanpää-artikkelissa mainitun Waltarin oli kai pakko kirjoittaa niitä sodanvastaisiaan, kun ei oikein ollut sotakykyinen ja toisaalta, koska Marjatan soppakenraali-isä arvatenkin tykkäsi; ja muijakin pysyi siten hyvällä tuulella)

      Minusta kirjan nimi voisi olla "Miten mennä sotaan ja selviytyä siitä." - Aika harvoin kuitenkin sotiminen asevelvollisuusarmeijoissa perustuu pelkästään omaan tahtoon.

      Hasek sitä vastoin meni halullisesti. Ja monta kertaa.

      Vaikea minun on sanoa mihin sota-aiheisiin teoksiin, tai keihin sodasta kirjoittaviin kirjailijoihin, Svejk on jälkensä jättänyt. Helleriin ja Vonnegutiin ainakin.

      Tavassa katsoa asioita on hänen perintönsä. Tavassa tehdä huumoria vaikeistakin asioista.





      Poista
    2. Varmuuden vuoksi lisään tänne vielä vakuutteluni siitä, että en tarkoittanut moittia Wikipedian käyttöä yleisellä tasolla (tieteellinen taso on oma juttunsa). Minusta on päinvastoin tarkkanäköistä, että joku huomaa tarkistaa asioita erikielisistä Wikeistä. Näin ehkä saadaan paras määritys asioista.

      Poista
  14. Ei ollut tarkoitus viitata Kortelaiseen, vaan Haanpäähän, johon olin juuri törmännyt Kortelaisen mainitussa kirjassa.

    Mutta totta, tavassa katsoa asioita on Hasekin perintö - ja se sulkee nämä Suomi-filmin sotilasfarssit ulkopuolelle, vaikka kuinka laveasti yrittäisi tulkita.

    VastaaPoista
  15. Minunkin Svejkin lukemisestani on aikaa, mutta kyllä se elävänä yhä on mielessä. Eli teki vaikutuksen. Pysyvän. Matti Varjo oli aika hyvä Svejk, samannäköinen ja samanoloinen.

    Svejk nimenomaan leikkii tyhmää, samalla tavalla kuin vaikkapa tv-komissario Columbo, ja vähän samalla metodillakin eli yksinkertaisilta kuulostavilla tyhmillä kysymyksillä. Se huvittaa häntä suuresti. (Tässäkin blogissa on muuten samantapainen hahmo. Kaikkien pienten sielujen veli Mikis.)

    Riku jo viittasikin Hellerin Catch 22:een, joka mielestäni on eniten kuuluista sotakirjoista Svejkin sukua. Viety tosin absurdin rajoille ja ylikin. Suomessa en vertaisi Hasekin Haanpäähän, vaan vaikkapa Veijo Mereen, esim. Manillaköyden Joose Keppinen on svejkmäinen soturi. Hän tosin on oikeasti tahvo, jota taas Svejk ei ole. Kas, nyt vasta huomaankin, että Meri on tainnut napata nimen Ryysyrannasta, kunnianosoituksena Kiannolle ehkä, Jooseppi Kenkkuselta.

    Sodanvastaisista kirjoista Svejk on kaikkein sodanvastaisin. Se tekee siitä naurettavaa, fiksulla tavalla olematta silti mitenkään fiksu, vaan maanläheinen.



    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Salaisen poliisin etsivä Bretschneider pidättää Pikarin suorapuheisen ja ärräpäitä päästelevän kapakoitsija Palivecin ja koirakauppias Svejkin. Ilmeisesti hänellä on tulospalkkaus, hän yrittää ihmiset väkisin saada puhumaan "valtion vastaisia".

    Palivecin kohdalla Bretschneiderin työ ei ole vaikeaa, tämä erehtyy sanomaan, että vei keisarin kuvan vintille, kun kärpäset paskoivat sen päälle. Kapakoitsija viruu kymmenen vuotta tyrmässä.

    Svejkinkin hän pidättää hänen erehdyttyään liikaa puheillaan maalailemaan.

    Sattumalta Bretscheneider myöhemmin kuolee, Svejkin hänelle myymien seitsemän koiran tultua nälkäisiksi ja haukattua äijän kitoihinsa.

    Pidätykset, hullujenhuone, tavallinen sairaala; Svejk senkun porskuttaa! - Supliikilleen ei kukaan pärjää, ei se ihan tyhmä mies ole.

    VastaaPoista
  18. Siis tähän törmäsin ensimmäiseksi - eli ihmettelin - että yhä kysytään näyttelikö Svejk hölmöä vai oliko hän sitä oikeasti. En tiedä mitä kirjailija ite on mieltä mun mielestä Svejk näytteli kamalan fiksusti hölmöä. Esimerkiksi jos vertaan häntä itseeni, niin ainakaan minua hölmömpi hän ei ole. (No, se taas ei todista mitään.) Minulle Svekj on ihminen joka osaa vastata haasteisiin, tulee ne mistä tahansa (esimerkiksi takaa päin) ja koska tahansa. Hän ei - Luojan Kiitos - ole sitoutunut tai verkostautunut mihinkään eikä kehenkään. Hän pärjäilee itsekseen.

    Välillä tietysti aika huonosti. Mutta kumminkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä blogimaailmassa en ehkä sitä ole väläytellyt, mutta oikeassa elämässä se on välillä riemukasta, kun kysyy: "ai niinkös se onkin?"

      Minä tykkään esittäytyä vielä tyhmemmäksi kuin olen, vaikkei siihen ehkä sillä lailla olisi varaa.

      Yksi minun suorastaan esikuvani sanoi naisinsinöörile: "Ei sun tartte, minä hoidan!" - Minä ihmettelin, mites nyt noin, niin sanoi että luulisi sen itsensäkin jo tästä tajuavan, että on aivan pässi!

      Poista
  19. No, oikeesti mullakin on aika pienet (= keskivertokokoiset) munat. Siksi keksinkin että "kai tässä kohta pitää ostaa bermudashortsit ettei hepinpää näy"... Oikeasti minulla sitä ongelmaa kyllä ei ole. (Muita ongelmia saattaa olla sitäkin enemmän. En ole varma.)

    VastaaPoista
  20. Huomasit varmaan, Mikis, että vertasinkin sinua Svejkiin - suhtautumistapanne asioihin on minusta hieman samantyylinen, paitsi että Svejk ei koskaan hairahdu sekunniksikaan olemaan tosissaan.

    Kun olin armeijassa, ryhmässäni oli yksi metsuri Viitasaarelta, ja hän oli svejkimpi kuin Svejk, jos mahdollista, muutenkin kuin ulkonäöltään. Ei ollut niin vittumaista tilannetta, että se olisi häntä hätkäyttänyt pois hyväntuulisuudestaan. Kun me muut esim. värjöttelimme marraskuisessa märässä metsässä, niin hän riipi vihellellen havupuiden alaoksia ja tekaisin pienen nuotion, tuosta vaan. Sen äärellä alkoi elämä taas hymyillä.



    VastaaPoista
  21. Minäkin olen tavannut tämmöisiä ihmisiä. Olin silloin paperikoneella duunissa. Ajaettiin päällystettyä pvc-tä, se oli hankala ajatettava. Sen pintahan oikeasti maalataan, ja kun raina (=paperirata) menee koneella poikki, siitä syntyy samperin moinen sotku. Joka teettää mahtavasti töitä. No, kun paperirata saman 8 tunnin sisällä pamahti viidennen kerran poikki... tämä Svejk, koneen hierarkiassa kakkosukko - kun näki minun erittäin myrtyneen pärstäni - kiirehti sanomaan "mikko, mikko älä hermostu!". Sitten se tempaisi pitkävartisen luudan ja alkoi tanssia sen kanssa. Samalla se lauloi "bechame, bechame bechame muchho..." Ja sitten lähettiin tekee hikistä, hyvin hikistä duunia. (Josta paperiduunareitten hirmuisen, kadehdittavan isot ansiot syntyvät. Eivät ne tyhjästä synny.)

    VastaaPoista
  22. laulun sanat menevät 'Besame Mucho'. pitää olla tarkkana kun varioi muita, mikis!

    VastaaPoista