lauantai 6. elokuuta 2022

Yövieras 3

 

Makuupussin sisältä kuului kuorsaus. Nukkukoon. Eilisen vaellusosuus oli pitkä ja raskas.

Voisin sillä aikaa vilkaista seutua. Harjoitelu kompassilla ei olisi pahitteeksi. Kännykkän toimintaan ei

voinut täysin luottaa näillä aavoilla.

Yöpakkasen häkärä oli lisännyt värejä koluihin, juppoihin ja henkapakteihin.

Oli kaalo keli, vaikka hööriä oli ennustettu.

En ollut aikaisemmin ollut lapinlumottu, mutta yksin tähyillessä outia, rimpiä, horhia ja hulvia ei voinut

olla vaikuttumatta kauasnäkemisestä. Jashes diethu hengitti kaikkialla. Mustat hevosenpuolat täplittivät

kairapolun reunoja. Hulvan silmä kiilui rinteen alla.

Minne asti olin jo vaeltanut reitin ulkopuolelle? Huomaamatta aika oli pysähtynyt.

Lovinoidan sielu oli pyyhältänyt ohi ja loihtinut kössöksi. Lullepiekka värisytti lomperon pintaa.

Makuupussin lapinhullu takatyvinen ystävätär lie jo herännyt ja töytäillyt ympäriinsä, huutaen nimeäni.

Takatyvisiksi oli eräs ukko, aivot alkoholimyrkytyksessä, huutanut heidän poistuessaan tunturihotellin

ravintolasta..


Kompassilla ei voinut lähettää viestejä, vesi väheni pullosta ja umu alkoi nousta rimmestä.

Outaa, ruzzua ja kairaa, nousuja, laskuja tiettömällä tiellä. Kurkkioiden kohinaa louhkossa. Ritilikköä

ryteikköä, kukkahaisten kuuntelua ja taivaannastojen tiirailua avaruudenkannella. Juroutua piti hetkeksi.

Nyt eivät omat neuvot auttaneet. Piti ihmetellä kompassin neulaa, joka pysyi paikallaan, värähtämättä.

Tuli hätä. Nyt ei tehnyt mieli mainua paikan ihanuutta.

Tuleva häkärä riekonpieruyö, olikose rainin noidan taika?

Miestakurppaa tuli ikävä. Siihen olisin voinut ottaa mukaan pari näkkileipäpalaa ja suolalihaa.

Virkistykseksi löysin kurjenpuoloja ja hilloja lamperon reunoilta, vettä kouhoin käsikuksalla joesta.

Takana, sivulla ja edessä: gurraa, lamua, horhaa ja hottia, juppoa ja juolua. Pyörinkö ympyrää?

Heittäydyin pitkäkseni jäkälikköön ja heräsin siihen, kun koira vaiko susi nuuhki naamaani.

Avasin silmäni, ja taivasta vasten hahmottui miehenköriläs pitkine valkoisine partoineen ja maahisen

hiuskuontaloineen. Itse Jumalako minua tuli hakemaan? Kun tarkemmin katsoi, hatun alta tursuivat

takkuiset haivenet. Ei jumala varmaan hattua pidä.

- Kaalo ja häkkärä ei tykkää yksin vaeltavista naisihmisistä, turilas ilkamoi.


- Ettenkö tietäisi, vaan eksynyt olen ja avun tapeessa, sen myönnän.

- Seuraahan koiraa ja ukkoa. Mänemmä ruohtuun.

Ukko loihti maittavan leipäkahviaterian. Näppäili välillä kännykkäänsä ja jutteli lempeällä äänellä

mainassejaan: Oli tullut pakoon pahaa maailmaa. Kaivanut kultaakin omiksi tarpeiksi. Ei se ollut vanha.

Minä tihrustin sen silmiä ja naamaa, kun sen puheesta ei tullut loppua. Huulet olivat parran peitossa,

mutta puheessa häiritsi jokin tuttu sävy.

Mies lisäsi kämpän uuniin puita ja minun teki äkkiä mieli juosta ulos ja pakosalle.

- Sinä tunnistit minut, mies kääntyi kohti.

- Tunnistin. Minun pitää päästä pian jatkamaan matkaa. Ystäväni on varmaan lähettänyt etsijät perääni.

- Äläpäs kiirehdi. Hän tietää jo missä olet.

- Voinko uskoa sanojasi?

- Samaa voisin kysyä sinulta. Sinun syytäsi on, että olen täällä, sydänsuruja potemassa.

- Siitähän on jo ikuisuus!Yöksikö minun pitäisi jäädä? Alkaa olla pimeä.

- Riippuu sinusta jäätkö, vai haluatko yksin yönselkään.

- Saatat minut aamulla vaellusreitille, jos jään.

- Sovittu, ja minulle jää koko yö aikaa kääntää pääsi. Vitsi vitsi!

- Ei pidä kääntyä takaisin menneeseen, koska emme ole menossa sinne päin.


Kirjoittaja Noora

23 kommenttia:

  1. Ohoh! Täällä takatyvinen naisihminen ihmettelee ihaillen tämänkertaisten kahden novellin sanaston rikkautta ja tekisi mielin sanoa - riettautta, tarkoittamatta sitä varsinaisessa merkityksessään. Mutta rohkeasti vedät tarinan läpi sanoilla, jotka eivät meille takatyvisille ja vähemmän takatyvisille aukea ainakaan heti eivätkä kaikki miettimisenkään jälkeen. Mistä ihmeestä tunnet Lapin alueen sanastoa näin laajasti?

    Tuo tarinan loppu on kuin pienoinen ihme. Ei kai vaan happy end? Toisaalta viimeinen lause armahtaa: menneeseen ei ole paluuta. - Tämä näin aluksi, pitää vielä maistella upeaa kieltäsi.

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä sanasto löi kyllä ällikällä minutkin. Että "horha" on jollakulla muullakin kuin Haanpäällä (jolla on jossakin "rytöinen horha")! Enimmäkseen olin ihan pihalla tästä pohjoisen sanastosta. "Lullepiekka värisytti lomperon pintaa" kuulostaa ihanan värisyttävältä, jotenkin erotiikkaa enteilevältä, vaikkei minulla ole aavistustakaan, mikä lullepiekka on. Lomperon voin kuvitella.

    Mutta minä on siis eksynyt reitin ulkopuolelle ja vähän ehkä loveenkin langennut. Pidän siitä, että minä luulee miestä ensin Jumalaksi (tämä on yleinen ongelma), mutta kun tällä onkin hattu, jumaluuskin muuttuu pienen j:n asiaksi. Minusta minän pitäisi ehdottomasti jäädä yöksi vaellusreitin ulkopuolisen miehen luokse!

    Tulkitsen niin, että minä lähtee yksinään johonkin horhaan vaeltamaan, saa lappilumouskohtauksen tai nukahtaa - ja käsittelee siinä muinoista rakkaussuhdettaan, josta ainakin miehelle jäi sydämeen suruja. Huomattakoon, että minä on se, joka makuupussikaverinsakin jättää yksikseen. Hän lähtee., kun mieli tekee vähän vilkaista seutua.

    VastaaPoista
  3. Tämä on hirveen kiva juttu, kun tässä on sanoja joita ei ymmärrä - kuvittelee vaan ymmärtävänsä. Mikäs sen mukavampaa. Lapinhullu olen ollut siitä lähtien kun siellä ensimmäisen kerran kävin. Se on sairaus. Yhtä kauniita maisemia näkee vain naisvaratlossa, tai mitä muuta tämä tarkoittaa "Hulvan silmä kiilui rinteen alla.... Kuvittelisin kumminkin, vaikka olisin väärässä, että jostain kivasta on kyse. Lovinot, kössöt ja Lullepiekka... Levino, Kassu Halonen ja voihan Piekana? Sen kyllä ymmärrän, että jos jonkun vanhan miehen aivot alkoholi on huurruttanut, hän huutaa rakastetulleen "senkin takatyvinen!" ... (Tai kun eletään tätä hienostelun aikaa, pakko sanoa, etten ymmärrä. Vaikka ymmärtäisin.) "Outaa, ruzzua ja kairaa... gurraa, lamua, horhaa ja hottia . Jos tällaisia pizzoja tarjottaisin Jyväskylän rautatieasemalla, epäilisin kyllä mitä tilata.

    Onneksi siihen tulee sitten se Mooses, joka pelastaa kulkijan.

    maailmassa on monta, ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

    Eniten minua kumminkin jää kaivelemaan se, mitä yöllä tapahtui. Kääntyikö pää?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun aikoinani opiskelin suomen kieltä, suomen murteista oli omat laajat kurssinsa. Nyt kuin mietin, niin murteiden joukosta vähäisemmälle huomiolle jäivät peräpohjolan murteet, esimerkiksi juuri sanaston suhteen. Äännerakenne tuli kyllä selväksi eli esimerkiksi h-kirjaimen heittymiset jäivät mieleen parhaiten. Tämä selittyy tietenkin alueellisella sijainnilla. Meillä ei ollut Lapin asukkaita opiskelijoina, eikä muualtakaan Pohjois-Suomesta. Itsekin keräsi lounaissuomalaista sanastoa siihen jumalattoman painavaan ja isoon Tandberg-nauhuriini, josta olen kertonut. Se oli matkalaukun kokoinen ja sitä raahasin maaseudulla.

      Poista
    2. Kirjailijoistahan Timo K. Mukka käytti elävää seudun murretta. Kirjan rwpliikkejä kun muistelee, tai Mollbergin elokuvan, palautuu murteen nuottikin mieleen.

      Olisi kiva jossain vaiheessa kuulla, miten sinä tutustuit tuohon sanastoon.

      Poista
    3. No ei kyllä ole yhtään so simple. Minä en löytänyt googlatenkaan puoliakaan noista sanoista.

      Mutta mitä kummaa, Noora? Miten voit kuvitella, että sinä jäisit harmaaksi hiireksi muitten kirjoittajien rinnalla? Sinä! Sinähän olet yksi blogimaailman värikkäimmistä ja verevimmistä sanankäyttäjistä.

      Poista
    4. Tässäpä oiva metodi murrekirjoittamisen harjoitteluun! Sanaston kautta tarinaksi! Ei kun nettiin!

      Vaan väitänpä silti, että ei se kaikilta onnistuisi näin, sillä sanoja pitää suomen kielessä taivuttaa lukuisiin sijamuotoihin ja muihin. Tarvitaan luontaista kielikorvaa ja kielen tajua. Monilla tuli aikamoista änkyrää. Olet sinä aikamoinen kielenräiskynnän Rosina Käkriäinen. Vaatii myös voimaa ja volyymia, mutta sitähän sinulla on kaikessa ilmaisussasi.

      Poista
    5. Korjaan: monilla tulisi aikamoista änkyrää.

      Poista
  4. Hauskaa muuten, miten kertojan käyttämä ilmaus miesolennosta muuttuu novellin edetessä. Ensin näkyy "miehenköriläs" (huomio fyysiseen yleisolemukseen), sitten "Jumala" (ylempikykyinen palvottava), jonka hattupäisyys muuttaakin "turilaaksi" (arkirealismia). Sisätiloissa kun ollaan, "ukko" (ei kovin eroottinen vanhus) puuhastelee. Vaan kun uuniin pannaan vähän lisää puita, tulee kuumempaa ja ex-rakas tunnistuu - ja sitten siinä onkin jo "mies".

    Minä luin ensimmäisellä kerralla väärin tämän kohdan: "Kaivanut kultaakin omiksi tarpeiksi." Luin sinne yhden n:n liikaa, siis että ukko oli kaivannut kultaa omiksi tarpeiksi. Ajattelin, että onpahan suorasukainen ja käytännöllisen romanttinen äijä.

    VastaaPoista
  5. Siitä minulla on hauska (?) muisto, kun partiolaisena suunnistettiin. Ei oltu Lapissa mutta jossain Tammelan metissä. Meitä oli 3n henkilön ryhmä, eli poikia tietysti kaikki (siihen aikaan oli vain poikia ja tyttöjä. ja kuka 12 -vuotias poika olisi iljennyt olla tyttöjen kanssa! ei kukaan, tietenkään). Suunnistimme niin innokkaasti että jouduimme kartalta pois. Kukaan meistä ei tiennyt missä olemme. Olimme ihan eksyksissä. No, onneksi tulimme tielle, jossa tuli linja-auto meitä kohti. Liftasimme siihen... kyllä, ei kuski meiltä rahaa kinunnut. Ja vähän ennen partioleiriämme hyppäsimme linjurin kyydistä pois ja juoksimme maaliin/Mål. Olimme kolmanneksi paras suunnistusjoukkue, ja saimme pronssimitalit.

    Ps. Jotka sitten menetimme, kun joku kateellinen partioryhmä teki meistä protestin. Emme muka olleet käyneet kaikilla rasteilla... Tyhjänpäistä pikkusieluisuutta semmoinen, pyh. Joka rastilla... mitä perkelettä? Oltiin maalissa kumminkin kolmansia, ja se siitä!

    VastaaPoista
  6. Yhtäkkiä alan ihmetellä kohtaa, jossa tunnistettu mies kertoo, että minän (makuupussi)ystävä jo tietää, missä tämä on. Minä on vähän epävarma siitä, uskooko, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin uskoo. Onko mies näppäillyt ystävälle kännykällä viestin? Mistä hän tietää ystävän numeron? Kyllä mieheen jää vahva ylikykyisyyden vivahde. Jotain loveen langenneiden noitahommeleita tässä nyt on.

    VastaaPoista
  7. Minulle kävi kuten teillekin - aloin lukea kiinnostuneena Nooran vaellustarinaa, sillä tytär ja vävy ovat juuri vaelluksella ja parin kolmen viikon kuluttua lähden Lappiin itsekin. Yksin.

    Sitten iski silmiini häkärä, josta pohjoisen poikana selvisin, samoin kolusta, mutta jupot ja henkapaktit saivat hieromaan takaraivoa. Tykitys jatkui, tarina eteni, roikuin ahkion perässä ähkyen ja taivastellen, mutta selvisin loppuun tarinan ymmärtäen. Meänkielen ja lapin sanoista ymmärsin kolmanneksen, toisesta kolmanneksesta tajusin sävyn ja loput arvelin saameksi.

    Oli seassa kyllä muitakin kuin Lapin sanoja, olin huomaavinani, mutten kiinnittänyt huomiota.

    Kieli vei, tarina tuli perässä. Vähän ihmettelin tämän takatyvisen eksymistä, sillä kyllähän Lapissa näkyvyyttä riittää, ainakin siellä minne minä menen.

    Takatyvinen - mikä hehkeä sana, yksi niistä jotka ymmärsin heti ja näin silmissäni. Unieni nainen ei ole kovis eikä hyvis, vaan takatyvis.

    VastaaPoista
  8. Minäkään en ole Lapissa käynyt, en Oulua korkeammalla. Se miksi haluaisin Lappiin, olisi kyllä kuvaaminen, valokuvaus uuden hyvän kameran kanssa, jossa olisi kunnon lintuputki. Moni haaveilee lottovoitosta ostaakseen sitä sun tätä palatsia. Minulle riittaisi uusi kamera ja siihen täydellinen varustus. Vaan se hinta onkin sitten uuden auton luokkaa.

    VastaaPoista
  9. Matkaat sinne nyt parin kolmen viikon kuluttua. Jätät pehtoorin makuupussiin ja lähdet vähän vilkaisemaan seutua. Vaeltelet horhien ja lomperoiden läpi ja törmäät Tapsaan, joka on yksin. Luulet Tapsaa Jumalaksi, mutta onneksi hänellä on hattu. Ja kännykkä, jolla hän lähettää viestin pehtoorille.

    VastaaPoista
  10. Matkakehotukseni oli Nooralle, mutta voisithan sinäkin sinne lähteä, Iines. Olisi siinä Tapsalla ihmettelemistä, kun te molemmat nousisitte jostain lomperosta.

    VastaaPoista
  11. Kyllä me takatyviset noustaisiin lomperomme kera ja Tapsa lähtisi karkuun, niin että joutuisi johonkin ruohtuun ja gurraan jonkun lapinnoidan kynsiin.

    VastaaPoista
  12. Voi kauheeta, Noora, mua nyt kyllä hävettää. En nääs ole mikään
    Lapin kielen taitaja. Olis siinä sarkaa mulle googlettaa kaikki
    nuo ihmesanat. En ole vielä edes aloittanut. Taitaa jäädäkin
    sikseen, jos niikseen tulee.

    Loppupuoli tuossa tekstissä on helpompaa. Sen jopa ymmärrän.
    Huumoria löytyy, mikä on kiva. Prinssi Uljaanko ihan tapasit.
    Aina voi menneeseen kääntyä, vaikka sinnepäin emme olekaan menossa,
    noin ikkäästi. Pääseehän sieltä eteenkin päin.

    VastaaPoista
  13. Hei Ripranie, Noora anonyyminä tervehtii. Et välttämättä tarvitse sanakirjaa. Lapin luontoa ja sitä kuvaavia sanoja on tekstissä eniten.Jos kiinnostaa, tästä linkistä löytyy joitakin: https://www.tunturisusi.com/lappi/lappisanasto.htm
    Voi olla, että käytin useita muitakin sanahakuja googlesta, joten kaikkia käyttämiäni sanoja ei ehkä tosta linkistä löydy. Hyvä jos on.
    Ei ole novellin tarinalla mitään todellisuuspohjaa. Mielikuvitusta kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Noora. Linkistäsi todella löytyy sanastoa, jos kuviakin.
      Laitoin sivun suosikkeihin.

      Poista
  14. Vanha vitsi:

    Kaksi kulki jänkää, lapinmies ja turisti.
    Huilataan, sanoi turisti.
    Lapinmies kiristi tahtia.
    Huilataan, sanoi turisti.
    Lapinmies kiristi tahtia.
    Huilataan, sanoi turisti.
    Lapinmies istui jäkälikköön.
    - Huilaaha sie vaan, mut mie kyl ny lephään.

    VastaaPoista
  15. Siksihän minä menenkin Lappiin aina elo-syyskuun vaihteessa, kun siellä on yhä ihan lämmintä, muttei mäkäräisen mäkäräistä. Ja yleensä menen juuri Saariselälle, kapuan ekana Kaunispäälle ja mietin että mitähän reittiä tallustelisin Kiilopäälle 10 km päähän, Luulammin vai Rumakurun vai Prospektorin kauttako vai painunko tuosta suoraan jängän poikki.

    Jos matkalla kohtaan pari takatyvistä autioituvalla, niin... niin mietin mitä Mikis tekisi tässä tilanteessa. Sitten teen päinvastoin.

    VastaaPoista
  16. Turisti kysyi kesällä lapin mieheltä miten te saatte täällä aikanne kulumaan kun täällä ei ole mitään huveja eikä edes Nettiä? Lapinmies vastasi että kah, me kalastellaan ja naijjaan. Entäs talvella turisti kysyi? Kah, silloin meh kalastellaan vähemmin.

    VastaaPoista
  17. …. tai ryyppää itseään tärviölle. Johan meille kerrottiin, että Naima Aslak ja Soikhiapää eivät olleet totta, vaan julmaa vähemmistöryhmän pilkkaa.

    VastaaPoista