JUKOLAN ANARKISTIT Osa 1: luvut 1 - 4 /Seitsemän veljestä

Seitsemän veljestä on klassikoiden klassikko, joka elää meissä suomalaisissa omaa elämäänsä, kauan sitten itse teoksesta irronnutta. Se on erottamaton osa kansallisen itseymmärryksemme merkityskerrostumia, niin sanoakseni.  
Vaikka osaan kirjan alun ulkoa, jouduin lukemaan ensimmäisen sivun kolmeen kertaan, ennen kuin sain juntattua päähäni, että Jukolan talo todella sijaitsee sen erään mäen pohjoisella rinteellä. Minun mielikuvissani se seisoo vankasti etelärinteellä, enkä tiedä miksi.  

Kertomus seitsemästä veljeksestä ei ole kurjalistokuvaus, vaikka oletan monen sitä sellaisena muistelevankin. Se ei kerro köyhistä ihmisistä, kuten myöhemmät kirjalliseen kaanoniimme kuuluvat mm. Sillanpään, Kiannon, Haanpään, Linnan, Mukan ja Päätalon vähäväkisistä kertovat teokset. Jukola on iso talo, ja vaikka se oli “häviöön mennyt”, sillä oli edelleen peltoja, niittyjä, ahoja ja tuhansia hehtaareja sankkaa metsää. Taloon kuului kaksi torppaakin, Kekkuri ja Vuohenkalma, sekä ainakin Männistön muorin mökki. 

Mietin lukiessani, että miksi Jukolan veljesten äiti ei mennyt leskeksi jäätyään uudelleen naimisiin. Tuollaisen talon ehtoisalla emännällä olisi taatusti ollut ottajia naapuripitäjiä myöten. Ympäristökään tuskin olisi sitä paheksunut, vaan luultavammin siihen kannustanut. Riuska isäntä olisikin saanut komean talon äkkiä kukoistamaan. 

Mietin myös sitä, että kuinka uskottava on veljesten aikuisiksi asti viettämä lähes anarkistinen elämäntapa, jossa arkisen aherruksen korvaa joutilas oleskelu ja puuhastelu, etupäässä metsästys ja kalastus, joka on heille kirjan mukaan verenperintöäkin. Köyhän mökin pojille ei moinen ylellisyys olisi ollut mahdollista.  

Kirjan alussa veljekset ovat jo aikuisia – Juhani 25- ja Eerokin 18-vuotias. Eeron ikäistä ei nykyään enää pidettäisi keskenkasvuisena, vaikka kirjan alussa hän on sellainen fyysisestikin. Siinä suhteessa aika on todella muuttunut. Tosin tunnen monia isäni ikäpolven miehiä, jotka kertoivat kasvaneensa vielä sotaväessä 10-20 cm päästyään säännöllisen ruokailun piiriin.

Veljekset esitellään meille jo valmiina persoonallisuuksina, niin valmiina että Toukolan pojat ovat tehneet heistä pilkkalaulunkin. Minua askarrutti ehkä eniten se, että kun Aapo on niin perusteellisen asiallinen, kunnollinen, tietäväinen ja pitkäpiimäinen, niin miten hän ei jo aiemmin ryhdistäytynyt ja irrottautunut lorvailusta, vaan velttoili ja riehuskeli muiden mukana metsäläisenä? 

Itse tarina on meille niin tuttu, että sitä lienee turha kertailla. Kaikki tapahtuu kirjassa tosin ikään kuin nopeammin kuin mielikuvissamme. Lukkarin koulukin on lyhyt episodi, mutta niin se vain on kasvanut yhteisessä tajunnassamme kosmiseksi elämän kouluksi, kurin ja järjestyksen vertauskuvaksi. Hupaisaa muuten on, että meillä kaikilla on varmaan mielikuva lukkarin iästä ja ulkonäöstä, vaikka niistä ei ainakaan kirjan alussa mainita mitään. Hänellä on 8-vuotias tytär, joten hän tuskin on mikään papparainen. 

No, joka tapauksessa katastrofi lukkarin koulussa johtaa siihen, että veljekset päättävät vuokrata Jukolan nahkapeitturille 10 vuodeksi ja muuttaa itse Impivaaraan, rakentaa sinne uudistalo ja elellä vapaana miehenä, irti yhteiskunnan holhouksesta. Sehän on itse asiassa aika moderni näkökulma: samalla tavallahan moni nuori haluaa elää yhä – kierrellä, jammailla ja hengailla kaverien kanssa. 

Kiven kielestä en ole sanonut vielä sanaakaan, mutta arvaan, että monella on siitä sanottavaa. Olihan se omaperäistä jo omana aikanaankin. Verrattuna aikalaisiinsa ja seuraajiinsa on Kiven kieli todella juoksevaa ja siinä on outo imu. 

Jatkuu ..

Kirjoittanut Tapsa

***

HIEMAN OHJEISTUSTA, JOTTA JONKINLAISESSA RUODUSSA TÄMÄ KESKUSTELU ETENISI EIKÄ RÖYHÄHTÄISI VALTOIMENAAN POUKKOILEMAAN KUIN KIPINÄT JUKOLAN POIKAIN PIRTIN PIISISSÄ.

Kimppakivan kirjoitusohje on yksinkertainen. Keskustellaan kommenteissa nyt lähinnä Tapsan virittämistä tunnelmista kirjan alusta, mutta lipsahdukset alueen ulkopuolelle eivät aiheuttane olan kohautustakaan, ei ainakaan jalkapuuhun panoa Einesbaarin sisäänkäynnnin eteen. 

Tapsahan leikkii Tuomasta ja heittää ilmoille monenlaista epäilyä, esimerkiksi kysymyksen veljesten anarkistisen elämäntavan uskottavuudesta ja ehtoisan äidin leskeydestä noissa oloissa sekä lukkarin vanhan ukon kuvasta, jota  meille syötetty elokuvankin voimalla. Itse mietin poikain luonnekuvaa ja siveysastetta, kun Juhani on jo parhaan naimaikänsä ylittänyt ja Eerokin jo iässä, jossa naima-asiat ovat mielessä joka hetki. Purkautumaton testosteroniko kaiken mäiskeen aiheuttaa?

Hetkosen kuluttua, nopeassa tahdissa jo ennen joulua tulee osa 2,  jossa viritellään lukujen 5 - 8 tunnelmia. Jäljelle jää kuusi lukua, jotka mennevät kerralla, ja samalla koko kirja on edessämme auki, kaikkine pukstaaveineen ja koko kielineen herkullisesti tarjolla. Ellei kukaan ilmoittaudu seuraavan satsin kirjoittajaksi, teen minä sen kerkein mielin, mutta mieluummin soisin tämän ilon ja kunnian kelle tahansa halulliselle pännänpyörittäjälle. 

Ohjeisti Iines