torstai 12. joulukuuta 2013

JUKOLAN ANARKISTIT
Osa 1: luvut 1 - 4 /Seitsemän veljestä


Seitsemän veljestä on klassikoiden klassikko, joka elää meissä suomalaisissa omaa elämäänsä, kauan sitten itse teoksesta irronnutta. Se on erottamaton osa kansallisen itseymmärryksemme merkityskerrostumia, niin sanoakseni.  
Vaikka osaan kirjan alun ulkoa, jouduin lukemaan ensimmäisen sivun kolmeen kertaan, ennen kuin sain juntattua päähäni, että Jukolan talo todella sijaitsee sen erään mäen pohjoisella rinteellä. Minun mielikuvissani se seisoo vankasti etelärinteellä, enkä tiedä miksi.  

Kertomus seitsemästä veljeksestä ei ole kurjalistokuvaus, vaikka oletan monen sitä sellaisena muistelevankin. Se ei kerro köyhistä ihmisistä, kuten myöhemmät kirjalliseen kaanoniimme kuuluvat mm. Sillanpään, Kiannon, Haanpään, Linnan, Mukan ja Päätalon vähäväkisistä kertovat teokset. Jukola on iso talo, ja vaikka se oli “häviöön mennyt”, sillä oli edelleen peltoja, niittyjä, ahoja ja tuhansia hehtaareja sankkaa metsää. Taloon kuului kaksi torppaakin, Kekkuri ja Vuohenkalma, sekä ainakin Männistön muorin mökki. 

Mietin lukiessani, että miksi Jukolan veljesten äiti ei mennyt leskeksi jäätyään uudelleen naimisiin. Tuollaisen talon ehtoisalla emännällä olisi taatusti ollut ottajia naapuripitäjiä myöten. Ympäristökään tuskin olisi sitä paheksunut, vaan luultavammin siihen kannustanut. Riuska isäntä olisikin saanut komean talon äkkiä kukoistamaan. 

Mietin myös sitä, että kuinka uskottava on veljesten aikuisiksi asti viettämä lähes anarkistinen elämäntapa, jossa arkisen aherruksen korvaa joutilas oleskelu ja puuhastelu, etupäässä metsästys ja kalastus, joka on heille kirjan mukaan verenperintöäkin. Köyhän mökin pojille ei moinen ylellisyys olisi ollut mahdollista.  

Kirjan alussa veljekset ovat jo aikuisia – Juhani 25- ja Eerokin 18-vuotias. Eeron ikäistä ei nykyään enää pidettäisi keskenkasvuisena, vaikka kirjan alussa hän on sellainen fyysisestikin. Siinä suhteessa aika on todella muuttunut. Tosin tunnen monia isäni ikäpolven miehiä, jotka kertoivat kasvaneensa vielä sotaväessä 10-20 cm päästyään säännöllisen ruokailun piiriin.

Veljekset esitellään meille jo valmiina persoonallisuuksina, niin valmiina että Toukolan pojat ovat tehneet heistä pilkkalaulunkin. Minua askarrutti ehkä eniten se, että kun Aapo on niin perusteellisen asiallinen, kunnollinen, tietäväinen ja pitkäpiimäinen, niin miten hän ei jo aiemmin ryhdistäytynyt ja irrottautunut lorvailusta, vaan velttoili ja riehuskeli muiden mukana metsäläisenä? 

Itse tarina on meille niin tuttu, että sitä lienee turha kertailla. Kaikki tapahtuu kirjassa tosin ikään kuin nopeammin kuin mielikuvissamme. Lukkarin koulukin on lyhyt episodi, mutta niin se vain on kasvanut yhteisessä tajunnassamme kosmiseksi elämän kouluksi, kurin ja järjestyksen vertauskuvaksi. Hupaisaa muuten on, että meillä kaikilla on varmaan mielikuva lukkarin iästä ja ulkonäöstä, vaikka niistä ei ainakaan kirjan alussa mainita mitään. Hänellä on 8-vuotias tytär, joten hän tuskin on mikään papparainen. 

No, joka tapauksessa katastrofi lukkarin koulussa johtaa siihen, että veljekset päättävät vuokrata Jukolan nahkapeitturille 10 vuodeksi ja muuttaa itse Impivaaraan, rakentaa sinne uudistalo ja elellä vapaana miehenä, irti yhteiskunnan holhouksesta. Sehän on itse asiassa aika moderni näkökulma: samalla tavallahan moni nuori haluaa elää yhä – kierrellä, jammailla ja hengailla kaverien kanssa. 

Kiven kielestä en ole sanonut vielä sanaakaan, mutta arvaan, että monella on siitä sanottavaa. Olihan se omaperäistä jo omana aikanaankin. Verrattuna aikalaisiinsa ja seuraajiinsa on Kiven kieli todella juoksevaa ja siinä on outo imu. 

Jatkuu ..


Kirjoittanut Tapsa

***

HIEMAN OHJEISTUSTA, JOTTA JONKINLAISESSA RUODUSSA TÄMÄ KESKUSTELU ETENISI EIKÄ RÖYHÄHTÄISI VALTOIMENAAN POUKKOILEMAAN KUIN KIPINÄT JUKOLAN POIKAIN PIRTIN PIISISSÄ.

Kimppakivan kirjoitusohje on yksinkertainen. Keskustellaan kommenteissa nyt lähinnä Tapsan virittämistä tunnelmista kirjan alusta, mutta lipsahdukset alueen ulkopuolelle eivät aiheuttane olan kohautustakaan, ei ainakaan jalkapuuhun panoa Einesbaarin sisäänkäynnnin eteen. 

Tapsahan leikkii Tuomasta ja heittää ilmoille monenlaista epäilyä, esimerkiksi kysymyksen veljesten anarkistisen elämäntavan uskottavuudesta ja ehtoisan äidin leskeydestä noissa oloissa sekä lukkarin vanhan ukon kuvasta, jota  meille syötetty elokuvankin voimalla. Itse mietin poikain luonnekuvaa ja siveysastetta, kun Juhani on jo parhaan naimaikänsä ylittänyt ja Eerokin jo iässä, jossa naima-asiat ovat mielessä joka hetki. Purkautumaton testosteroniko kaiken mäiskeen aiheuttaa?

Hetkosen kuluttua, nopeassa tahdissa jo ennen joulua tulee osa 2,  jossa viritellään lukujen 5 - 8 tunnelmia. Jäljelle jää kuusi lukua, jotka mennevät kerralla, ja samalla koko kirja on edessämme auki, kaikkine pukstaaveineen ja koko kielineen herkullisesti tarjolla. Ellei kukaan ilmoittaudu seuraavan satsin kirjoittajaksi, teen minä sen kerkein mielin, mutta mieluummin soisin tämän ilon ja kunnian kelle tahansa halulliselle pännänpyörittäjälle. 

Ohjeisti Iines

95 kommenttia:

  1. Korkkaanpa joutessani kommenttilootankin. Kirjan merkityksestä meille kertonee sekin, että se on merkitysaittana Raamatun veroinen: Iinekselän verevä muorikin kytkee tuossa ketterästi toisiinsa Jukolan Tuomaan ja opetuslapsi-Tuomaan luonteenpiirteet. Onhan heissä yhteistä, eipä kieltää voi, liekö Kiveltä tarkoituksellista?

    VastaaPoista
  2. Kyllä on tarkoituksella, arvelee verevä muori. Minulle tulee tavan takaa raamatulliset vibat, kun maistelen Kiven poljentoa ja katson hänen hahmojaan. Mitäpä muutakaan Kivi olisi lukenut yhtä hartaasti kuin Pyhää kirja, jonka henki puhaltelee lauseista muinakin kuin suorina sitaatteina. Aleksishan kirjoitti useita "ihania saarnojakin", mutta ei ei äidin toiveesta huolimatta tullut koskaan menneeksi pastorilta saarnalupaa pyytämään.

    VastaaPoista
  3. Yhdelle en voi mitään, lukkari on minulle aina viimeisessä roolissaan Turkan versiossa ollut, jo kuolemansairas Edvin Laine vain hieman ennen lähtöään. Ankaruutensa roolissa oli painajaismainen, ei jäänyt mitään epäilystä karkuun lähdön aiheellisuudesta: "SE ON AAAAAA, SE ON AAAAAAA, SE ON AAAAAAAAAA!"

    Ei ehtinyt veljesten äiti miestä katsoa, hänen aikansa meni töissä, sortin sakkia paimentaessa ja siitä huolissaan olemisessa. Eipä ehkä rohjennutkaan; mitä olisivat veljekset siihen sanoneet, olisivatko rakkaat poikaset kokonaan karanneet tai muuten jukuripää junkkereiksi heittäytyneet.

    Metsäromantiikka elää, Kivi lienee saanut vaikutteita Nurmijärven rosvojen mukana olleelta isosedältään. Ehkä häneltä on pienen pojan päähän tarttunut seikkailua, pelottavia ja mieltä kiehtovia juttuja.

    Kirjan kielestä minulle ensimmäisenä mieleen tulee, että se on kauneinta suomenkieltä, jota koskaan olen lukenut. Paljon kauniimpaa, kuin tämä nykyinen ruma ja kolkko kamreerien toimistokieli. Yhtään ei kannata olla huolissaan kielen huonontumisesta, ei kai se enää edes voi? Tehokkuuden kielessä ei ole kauneutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elettiin sitä aikaa, jolloin miehet ukkoutuivat varhain, naiset akkautuivat kaksikymppisinä, ja vanhoissa kotimaisissa elokuvissahan nuoretkin miehet näyttävät siltä, miltä nykyajan viisikymppinen näyttää nyt.

      Lukkari on silti saattanut olla vanhempi, vaikka hänellä oli vasta kahdeksanvuotias tytär. Minäkin olin pikkutyttö, en vielä kahdeksaakaan, kun isäni vietti 50-vuotisjuhliaan. Muistan, että meillä kävi isän shakkikerho, ja he toivat lahjaksi hopeisen savukerasian. Muita vieraita en muista.

      Tuo poikain äidin naimattomuus on kyllä ajatteluttavaa, vaikka selvä on se, että aika kului työssä. Sen ei silti olisi luullut estävän kosijoita saapumaan paikalle.

      Poista
    2. Poikien äiti teki synnytti seitsemän lasta seitsemän vuoden aikana, aika kova homma ja kaksi niistä oli vielä kaksosia. Kuinka mahtoi tuohon aikaan olla odottavien äitien ravinto ja muu, tekivät varmasti fyysistä työtä koko ajan.

      Pojat ovat täysorpoja kun vanhin on vasta 25-vuotias, siis nuorukainen vielä ei ihan aikuinen mies, vaikka tuohon aikaan se niin ajateltiin olevan.

      Toiseksi nuorin, Lauri (joka ei naisista ole kiinnostunut, ainoa veljeksistä joka ei piittaa Venlasta) ehdottaa ensimmäisenä metsään menoa kaikille muille. Hänen täytyy siis olla noin vuoden Eeroa, kuopusta, vanhempi. Siis noin 19 -vuotias.

      Isohko talo heillä on, eivät ole ihan köyhimmästä päästä, mutta eivät he mitään porvaristoa tai säätyläisiä ole. Oisko se ollutkin tarkoitus Kivellä? Tavallinen suomalainen, tai sen karrikatyyri.


      Poista
    3. Anonyymilta ehkä täydellinen analyysi: seitsemän kun oli tehnyt, enää ei synnytyskoneeksi huvittanut ryhtyä.

      Lauri ei ollut kiinnostunut Venlasta, koska oli yhden isotissisemmän nähnyt.

      Poista
    4. Pieni tarkennus, että 1700-luvun Suomessa naisten keskimääräinen naimaikä oli muistaakseni 27 tai 28 vuotta, miehillä vuoden tai pari korkeampi. Useimmilla ei ollut varaa perustaa perhettä ainakaan nuorina ja köyhien lastentekoa pidettiin holtittomuutena. Perheitä alettiin perustaa nuorempana 1800-luvulta alkaen ensin palkkatyön leviämisen (mitä pidettiin kauheana erityisesti siksi, että ilman säästöjä vanhusten hoito jää yhteiskunnan niskoille) ja myöhemmin teollistumisen takia. Teollistuminen lisäsi tienahommia maallakin, esimerkiksi metsätöissä. Ylivoimaisesti nuorimpana tekivät lapsensa koko Suomen historiassa 1940-luvulla ja 1950-luvun alussa syntyneet. Samoin lapsettomaksi jäi paljon enemmän ihmisiä kuin nyt. Muistelisin, että jossain vaiheessa 1800-lukua melkein puolet 40-vuotiaista naisista oli lapsettomia.

      Menneisyys, jossa kaikki tekivät lapsia ja tekivät ne vielä nuorina oli muutaman vuosikymmenen epookki 1900-luvulla, joka seurasi elintason noususta ja valtavasta yhteiskunnan tuesta ja suoranaisesta painostamisesta perheiden perustamiseen.

      Myöhäinen ja epävarma perheytyminen näkyy vanhojen kirjojen perheissä siinäkin, että mukana on paljon tätejä ja setiä ja nykypäiväänkin verrattuna puuttuu normi, että jokaisen pitäisi perustaa perhe. Tähän suuntaan ollaan kai menossa, mutta emme ole vielä ollenkaan yhtä moderneja siinä kuin 1800-luvun maalaiset.

      Poista
    5. Yleensähän veljeksistä homona on pidetty Simeonia, vaikka hän todellakin oli joukon jatkona Venlaa kosimassa. Hän jäi kuitenkin - jos nyt hieman loikkaan - ainoana vanhaksi pojaksi.

      Lauri sen sijaan, kuten Riku mainitseekin, oli ainakin Hiidenkiven puheidensa perusteella, jonkin verran naisten salaisuuksia nähnytkin.

      Poista
    6. Nyt lukiessa ajattelin ensimmäistä kertaa veljesten äitiä, omasta sukupuusta kun löytyy runsaslapsisia perheitä juurikin noilta ajoilta. 1800-luvun loppupuolella oli vielä paljon kaikenlaisia kulkutauteja, että iso osa lapsista menehtyi. Mutta Jukolan pojat eivät, joten he eivät ole nähneet nälkää ainakaan, vaikka ”villissä ja vallattomassa lapsuudessaan” karkaavat kotoa ja varastelevat jopa ruokaa naapureilta (tämä tapahtui ilmeisesti pian isän kuoleman jälkeen?).

      Anonyymi II:n perhehistoriallinen kommentti oli todella mielenkiintoinen juttu. Jostain muistan, että 1800 -luvun puolivälistä eteenpäin väestönkasvu oli noususuuntainen, johtuen tietenkin vaurastumisesta ja teollistumisesta, eikös rautatiekin rakennettu 1800-luvun loppupuolella...en nyt lähde wikipediasta tarkistamaan ...

      Alkuosassa veljekset näkevät unia vanhemmistaan ja muistelevat heitä. Aika ideaalikuva he rakentavat heistä. Kuten nujakoituaan Toukolan poikien kanssa matkallaan kirkolle, lukkarin opetettaviksi. He tulevat paikalle jossa isä on tappanut viimeisen ilveksensä. Veljekset ilmiselvästi kaipaavat vanhempiaan samalla haaveillen tulevaisuudesta. Pojasta mieheksi initaatiomatkantekoa tämä heidän olemisensa on. Mitään erityistä ei ole vielä saavutettu ja ihminenhän on siinä elämänkohdassa erityisen altis ”väärille valinnoille”, etenkin jos suhde ”yhteisöön” ja ”auktoriteetteihin” on kovin ristiriitainen, kuten veljeksillä tässä alkuvaiheessa on.

      Tuo kosiomatka Männistöön onkin vänkä, kun kosijoitahan ei ole lopulta kuin vain viisi. Siinäpä juuri tulee Kiven huumorinlaatu esille oikein hienosti. Lauri ilmaisee hyvin selvästi toisille ettei kaipaa naista, ja saattaahan siitä homouskin tulla mieleen, mutta minulla tuli enempi mieleen nuoruus ja arkuus, jonka vuoksi ”jengielämä” kavereiden kanssa tuntuu kiehtovammalta.

      (vaan on tätä aika hauska lukea uudestaan...ei alkuun pitänyt ollenkaan lukea, mutta kun otti kirjan käteen niin kylläpä se alkoi kummasti vetää...)

      Poista
    7. Anonyymi klo 23, sinulla on mielenkiintoista tietoa 1700-luvun perhemallista tai siis oikeammin avioitumisiästä.

      Minua jää kiinnostamaan se, että kun naisten keskimääräinen avioitumisikä oli 27 - 28, joka on omiin luuloihini nähden korkea, niin mitä naiset tekivät noina aikoina rippikoulun jälkeen eli kun he olivat jo aikuisia mutta eivät avioliitossa? Koulutusta ei ollut eikä liioin itsenäisiä työpaikkoja maalla, muuta kuin rengin ja piian paikkoja, eikä niitäkään liikoja. Olivatko he kotona vaan, vanhempien jaloissa, monilapsissakin perheissäkin leipää kaventamassa?

      Poista
    8. He tekivät töitä kotona jos niitä oli tai muualla jos niitä sai. Työttömyys oli paljon suurempi ongelma kuin nykyään koska agraarimaailmassa ei ollut juurikaan taloudellisia buumeja. Piikomisella tai renkinä olemisella kerättiin pääomaa oman kodin perustamiseen. Yleensä mies hankki talon ja nainen siihen sisustuksen.

      1800-luvulla väestö kasvoi ja maa loppui, minkä takia palkkatyö ei ollut enää kaikille välivaihe. Sitä pidettiin katastrofina koska työnantaja lopulta päätyy sortamaan riippuvaista palkkalaista, palkkalainen voi rettelöidä koska hänellä ei ole mitään menetettävää ja kun nuoret ja ahkerat polkevat hintoja, vanhukset joilla ei ole omaa taloa syytinkiä pitämässä jäävät tyhjän päälle yhteiskunnan rasitteeksi. 1800-luvun alun päättäjät näkivät nämä tulevaisuudenongelmat selvästi.

      Yleisesti ottaen elämä oli menneinä aikoina Suomessa tavattoman kovaa ja niukkaa. Kaikki vihjaamasi ongelmat toteutuivat säännöllisesti. Varmaan enemmistö sai jatkuvasti miettiä, mistä leipänsä repisi. Lisäksi tuolloin kuka tahansa saattoi koska vain saada taudin ja kuolla kupsahtaa.

      Varmaan siksi nämä vanhat kirjat ovat niin tunteikkaita. Elämä otettiin vakavammin kun ei ollut turvaa ja pehmusteita, joiden avulla päätöksiä ja elämää oltaisiin voitu lykätä jonnekin sivummalle kun nyt juuri ei viitsi miettiä.

      Poista
  4. Pitäisikö kuitenkin saada oma suomenkieleni kuntoon ennenkuin alan noin voimakkaita puhumaan. Pitäisi tietysti, mutta katsovat kuitenkin kaupassa kieroon, jos aleksiskiveläistä alkaa puhumaan, yhtään parempi menestys tuskin olisi kirjallisessa muodossa. Minä aikoinaan laitoin faijan kuolinilmoitukseen vain neljä sanaa Seitsemästä veljeksestä: "Tuonen lehto, öinen lehto".

    VastaaPoista
  5. Olisikohan tuo eteläinen sijainti jäänyt mieleesi vain tuosta, Tapsa, että Kivi mainitsee Jukolan sijaitsevan eteläisessä Hämeessä, mutta pohjaisella rinteellä. Eihän se voi sijaita eteläisellä rinteellä, koska silloin tulisi tautologiaa: Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen eteläisellä rinteellä, liki Toukolan kylää. Ei kuulostaisi hyvältä. Kivi on varmaan harkinnut tämän kohdan tarkoin, ja antanut sijainniksi tuon pohjaisen rinteen siksikin, ettei elämä olisi liian helppoa tältäkään osin.

    VastaaPoista
  6. Kolehmainen, poimin tästä välistä poistamastania kommentista osiosi talteen tuonne paraatipuolelle odottamaan. Kiitos, ilmestyy 3. osana, kunhan saadaan ensin väliososio. Hienostihan tämä sujuu.

    PS Olisiko sinulla hyvää otsikkoa vielä jutullesi, samaan tyyliin kuin Tapsa nimesi osionsa Jukolan anarkisteiksi?

    VastaaPoista
  7. "Siperia opetti kotoutumaan"

    Siinä otsikko tähän hätään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Poimin tämänkin talteen.

      Missä Mikis kultatukka luuraa? Kaivataan väliosion kirjoittajaa, mutta ei ole pakko; tässä on vain tilaisuus tehdä se osio vaikka uusiksi. Sana vain, ja asia on selvä. Käyn sitten seuraavan uhrin kimppuun ja jos hänelle ei passaa, teen minä sen.

      Poista
  8. Kuten yllä viitataankin, niin kirjassa oikein loistaa poissaolollaan seksuaalisuus. Luulisi tuon ikäisten kollien puhuvan paljon enemmän naisista.

    Onkohan Impivaarassa nimi enne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta he puhuvat melkoisesti naisista, ja nimenomaan Juhani joka "armottomasti rakastaa Männistön muorin Venlaa". Juhani on intohimoinen romantikko, hänellä on hyvin tunteellinen suhde naisiin, ja elämään ylipäätään. Hänen suustaan:"vaimo on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa". Ja entäs se Aapon pitkä puheenvuoro emännästä jota ilman talo ei ole mitään, sekin on myös aika romantillinen, ideaali naiskuva.

      Poista
    2. Niin, olisiko ollut niin, että veljekset eivät oikeastaan olleetkaan anarkisteja, vaan tavattoman kilttejä ja synnintuntoisia, hellämielisaiä poikalapsia? Itse kiinnitin huomiota siihen, miten hyvin he kohtelivat eläimiään, mutta miten armottomasti he sitten toisaalla halkaisivat härkien mahat niin että veri roiskui tai listivät liito-oravia, karhuja, kettuja, supeja ja pikkuisia pupuja ansalangoilla.

      Siis päähuomio on siinä, että veljekset olivat syvästi uskovaisia ja jumalaapelkääväisiä, ja seksi ilman aviota oli ilman muuta tavton synnillinen riettaus. Olihan Kivi itsekin melkein pappi. Oli vähällä, ettei hänestä sellaista tullut.

      Poista
    3. Varmaan niinkin, äiti pojastaan pappia toivoi...mutta koska hän osasi lukea, niin hän varmaankin paljon myös luki, eikä ainoastaan Raamattua.

      Miten minulle tulee, etenkin näistä lemmenkohtauksista ja kohkaamisista, Shakespeare mieleen. Oisko Kivi lukenut myös Shakespearen tekstejä tai nähnyt hänen näytelmiään...? Tai sitten jotain muuta kirjallisuutta?

      Joka tapauksessa Seitsemän veljestä = Aleksis Kivi, hänen mielensä, tajuntansa tuotosta. Uskonto oli valtakulttuuria, ehkä osin myös näennäiskulttuuria. Veljeksissä se näkyy keskinäisenä ristiriitana suhteessa uskontoon. Siitä keskustellaan veljesten välillä. Mukana on koko ajan myös luonnonhenget, eräänlainen luonto-uskonto. Ekohenkisyys.



      Poista
    4. Kyllä, Anonyymi, Kivi osasi jopa ulkoa Shakespearen näytelmiä. Hän kävi myös teatterissa ja luki paljon, mm,. Homerosta, Thukydidestä, Dantea, Ossiania, tanskalsi mm. Holbergia ja Oehlenschlägeriä, ja mielikirjoja Shakespearen lisäksi oli mm. Kalevala ja Don Quijote.

      Poista
  9. Näitä seksuaalisuusasioita voi tietysti jokainen spekuloida kirjasta niin paljon kuin haluaa. Yksinkertaisin selitys sen vähäisyydelle on, ettei tuohon aikaan siitä kovin suorasukaisesti puhuttu missään. Ei ainakaan romaaneissa.

    Käytin muuten vahingossa sanaa" junkkeri", kun piti käyttää "junkkaria", sanaa joka esiintyy kirjassa lukemattomia kertoja. Tai ei oikeastaan niinkään, vain kahdeksantoista kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mutta kaikkihan me tiedämme miten lapset saavat alkunsa, joten veljesten vanhemmilla on ollut aika aktiivinen lemmenelämä, jos niin voi sanoa...veljekset puhuvat naisista, mutta enempi romantillisessa ja aviollisessa, perheellisessä, mielessä.

      Poista
    2. Silti, kun raavaat ja terveet miehet ovat keskenään, ilman naisystäviä, niin luulisi siinä seksuaalisuusasiatkin jotenkin hoidettavan, oli vuosisata mikä hyvänsä. Kävivätkö veljekset muka vuorollaan hipihiljaa lampolassa? Vai miten asia hoideltiin?

      Ehkä se vain sitten on niin, että seksuaalisuus koettiin kuitenkin niin synnilliseksi asiaksi, että siitä ei sopinut puhua, vaan kukin hoiti asian salaisesti tai sitten pidättyi kokonaan samalla tavoin kuin riu'ulla käynnit. Eihän niistäkään puhuttu sanaakaan. Ja näinä päivinäkin kirjallisuudessa näihin asioihin suhtaudutaan varauksellisesti, vaikka sanotaan, että kaikesta voi kirjoittaa - ja kirjoitetaankin.

      Jotenkin vaan kun Kivi kerran muutenkin teki uutta, loi suomalaisen romaanin, kansankuvauksen, niin olisihan siihen sopinut seksuaalinen mäiskekin, koska esim. kansanperinteessä kansan seksuaalipuhe on ollut varsin estotonta.

      Poista
    3. PS Veljillä ei muistaakseni ollut lampaita, ainakaan Impivaarassa, mutta otettakoon tämä kuvallisesti.

      Tuossa ylhäällä on kummallinen virke, jossa pidättäytymistä verrataan riu'ulla käyntiin. Se ei ollut tarkoitus, muokkauksessa virkkeestä katosi osa. Tarkoitus oli vain sanoa, että kaikista alapäähän liittyvistä toimituksista vaietaan kirjassa. Kivi oli sen verran sivistynyt ja harras raamatullinen ihminen, että hänellä tuo syntiteoria varmaan aiheutti hiljaisuuden tässä.

      Poista
    4. Verevää muoriamme nyt opetan sen verran, että nuorilla miehillä seksuaalisuus purkautuu itsestäänkin ns. märkien unien avulla. Nuorena sitä herää joka aamu vähintäänkin teltasta ja näin vanhempana ukkomiehenä jota toinen.

      Poista
    5. Kylläpä vain on rohkeata tekstiä, siihen maailmaan aikaan! Aapon tarina kivestä jonka juurella veljekset viettävät yönsä.

      "Katsokaa ensin tarkemmin tuota kiveä. Siellä nä'ette niinkuin neljä kultaista, säteilevää pistettä. Ne ovat kahden rakastajan sulavat silmät, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heidän kuvansa nä'ette myös piirrettynä kiveen. Katsokaa heitä, silmät vähän rakosilla. Siinä he istuvat yhdistettyinä hellimpään syleilykseen."

      Ajatelkaas nyt, sen koko tarinan kun on lukenut, niin onhan se tuona aikana ollut rohkeaa lemmenkuvausta.

      Poista
    6. Tuo todellakin oli niin rohkeaa kuin pystyi olemaan, ei voi edes ajatella kirjassa voineen olla yhtään ronskimpia lemmenkuvauksia. Muistetaan, että kirja oli muutenkin ajalleen liian rohkea, kansankuvaus oli muka niin ronskia, etteivät paremmat piirit sitä suvainneet.

      Eikö se tunnu vähän hassulle, että Mika Waltaria pidettiin vielä ehkä 1950-luvullakin rohkeana lemmenkuvaajana. Kirjat taisivat monen pappilan hyllystä puuttua, tai olla ehdottomasti lapsilta kiellettyjen, tuhmien kirjojen joukossa.

      Poista
    7. Ei ole "ronskia" ei, vaan hellää - ah! rakkauden ja lemmen ihanuutta - siinä Kivi on aivan lyömätön. Veljekset, vaikka nujakoivat ja öykkäröivät ja räyhäävät, ovat samalla jokainen omalla laillaan hyvin romanttisia ja helliä.

      Poista
    8. Hiidenkivellä on romaanin uskalian ja riettain kohtaus, jossa Lauri päästelee ilmeisen estoitta säkeitä, joissa nainen lunttunakin siintyy. Mutta siitä ehkä lisää tuossa kakkosjaksossa.

      Poista
  10. Anonyymi on käsittänyt aivan oikein, että alkuperäinen tarkoitus olikin sellainen, että osa-arvostelukin on keskeneräinen ja sitä jokainen täydentää näissä kommenteissa parhaan kykynsä mukaan!

    Omasta mielestänikin raapaisin tuossa vain pintaa. Ja yritin jättää tärpin loppuun: mikä Kiven kielestä tekee niin ainutlaatuisen ihanan?

    (Missä pirussa meidän nurripoikamme Mikis luuraa, kun hän juuri on meistä kaikista aleksismaisin autuain impivaaralainen!?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kielen ihanuus ei ole tyhjennettävissä yhdessä kommentissa.

      Mutta noin yleisesti, poljento sen tekee, Kivi on rytmimestari. Toinen asia voisi olla sanaston rikkaus ja omaperäisyys, ainesten poimiminen murteista, raamatullisesta kielestä, muilta suurilta mestareilta on sävyjä, ja tämän lienevät Helsingin herratkin kuitenkin huomanneet, jopa Ahlqvistkin jollain tasolla. Oli vain sopimatonta yhdistää sellaista osaamista alhaisiin rahvaanomaisiin eineksiin, ja tämä suivaannutti joitakuita muitakin ilmeisesti. Myös ruotsin kielen vaikutus näkyy esimerkiksi sanajärjestyksessä, ja se on yksi poljennon osatekijä.

      Poista
  11. Vessan ilojen kuvailu lienee harvinaista kirjallisuudessa ylipäätään. Suomalaisista kirjailijoista ei nouse mieleen kuin Saarikoski, joka kerran tunnusti rakkauttaan jollekin naiselle ilmoittamalla, että "rakastan häntä enemmän kuin oman paskani tuoksua." Muistaakseni kirjassa "Aika Prahassa" kakkimisella oli aika tärkeä rooli.
    Edes Tuntemattomassa sotilaassa ei käyty riu'ulla, vaikka se on oleellinen osa sotilaselämää. Sotaan lähtiessä kehotettiin poikia laskemaan pilssivedet tien poskeen ja siinä se taisi ollakin.
    Tuo seksin tunkeminen joka paikkaan on aika uusi asia. Luulisin, että veljeksetkin, rankan päivän maatöissä, rakennuksella tai metsällä vietettyään menivät mieluummin nukkumaan kuin nussimaan. Ja kun ei Impivaarassa näkynyt tissivakoja eikä heiluvia pyllyjä eivät seksiasiat edes tulleet mieleen. Nykyisin jo alakoululaiset katsovat nettipornoa, joten heillä virikkeitä riittää.
    Tapsan esittelystä haluan nostaa esiin hänen havaintonsa Kiven modernisuudesta. Ei hän ollut mikään metsänpeiton peikko vaan kansainvälinen taiteilija. Onhan hän kirjoittanut näytelmän nimeltä "Canzio", jossa päähenkilön lisäksi esiintyvät mm. Marcia, Claudio, Marianne ja Rachel (moniko muistaa....). Näytelmässä "Alma" ovat mukana myös Maura, Kasper ja Conon. Ja onhan Kiven kynästä lähtenyt myös "Olviretki Schleusingenissä". Kiveltä jäi pöytälaatikkoon nippu runoja, jotka julkaistiin vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen:
    Terve kaunoinen!
    Sinä väikytr yössä ihana
    Kuni autuaitten unelma:
    Kulmies taivaat
    Heljinä kiitää.
    Oi, mun lempeni koi,
    Eron hetkelle riennät!

    Kivi on universaali kirjoittaja, siksi hänen tekstinsä viehättää vielä uuden vuosituhannenkin ihmisiä. Häneen verrattuna Joku Väinö Linna on puhtaasti kansallinen, rohdinmekkoon puettu kummajainen.

    VastaaPoista
  12. Minua viehättää Kiven kielen musikaalisuus, sointi, rytmisyys. Iloinen sointi, kepeys. Tunteellinen aistillisuus. Eriskummalliset, mutta hyvin kuvaavat sanat.

    VastaaPoista
  13. Mutta kuinkapa täyttää ihanainen Venla nykyajan kauneusihanteet:

    "Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa hän oli lyhyt, mutta harteva ja palleroinen, ja vahvaksi sanottiin häntä myös."

    Lyhyt, mutta harteva! Häränpyllyä ovat kauneusihanteet heittäneet sitten Kiven päivien.

    Voisi Venlan ehkä kuvailla myös pyöreäksi kujeilevaksi punapääksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo ole ironiaa ja kuvaa sitä, että paremman puutteessa tällainenkin kävi veljeksille kauneuden perikuvaksi.

      Poista
    2. Ironiaako? Enpä usko. Ainoastaan irrotettuna yhteydestään se vaikuttaa ironialta, mutta uppoaa muuten tekstiin kuin koura taikinaan.

      Löytyykö Seitsemästä veljeksestä ylipäätään kohtaa, jossa Kivi viljelisi selvästi ironista puheenpartta?

      Poista
    3. Olen samaa mieltä Tapsan kanssa, ja ajattelin kommentoida tätä kohtaa kun saan toisen blogin jutun valmiiksi.

      Kivellä ei kyllä ole ironiaa tässä eikä oikein muuallakaan, ironia ja satiiri olivat hänelle vieraita tyylejä. Huumoria hän sen sijaan viljeli, ja jos jotain tuossa Venlan kuvassa on, niin sitten sitä.

      Poista
    4. Ei Kivi ollut ironikko, komppaan T:tä ja I:tä.

      ”Kiven huumori on valoisaa ja voimakasta, raikasta ja rohkeaa – se on vailla arvostelevan satiirin tai itsesyytösten saneleman hirtehis-komiikan varjoakin – ja on vaikea kuvitella muuta kuin että sen edellytyksenä on ollut intensiivinen, mieskohtaisesti tunnettu elämänilo. […] Varmaan oli Kivi oikeassa väittäessään kirjeessään Bergbomille, että tällaisen huumorin ja komiikan perustana on ”yksi hyvä, mutta vahva ja terve sydän”. Tällaiseksi sydämeksi, tällaiseksi itsestään valaisevaksi kappaleeksi kuvittelee mieluimmin sen voimanlähteen, josta ”Seitsemän veljeksen” voitollinen, sydämiä valloittava leikillisyys, sen ihana, virvoittava huumori on vuotanut. – V.A. Koskenniemi alkusanoissaan tässä painoksessa jota olen nyt lukenut.

      En voi olla kuin samaa mieltä, myös tämän Koskenniemen kanssa.

      Poista
    5. Ja sitä paitsi kauneusihanteet olivat ajanmukaiset. Pulskuutta pidettiin jopa arvossa, se oli merkki terveydestä ja vauraudesta. Lyhyempiäkin ihmiset olivat tuolloin kuin nyt. Koettakaapas mennä nukkumaan vanhaan isoäidin sivustavedettävään, niin jalat ottavat kiinni takalaitaan. Minä olen vain 160-senttinen ja silti olen kärvistellyt mökin vanhassa sivustavedettävässä monena kesänä.

      Kivi mainitsee veljekset kohtalaiset pitkiksi, paitsi Eeron, jolla on vielä kasvunvaraa. Epäilen silti, etteivät he olleet ainakaan 180-senttisiä. Harteikkaita, ristiverisiä ja tuuheatukkaisia sekä ruskeaihoisia, mikä tuo mieleen ajatuksen ruskeasilmäisyydestä. Yleensähän heidät on esitetty vaaleasilmäisinä, vaaleina.

      Poista
  14. Riku tuolla viittasi jo 1800-luvun alun Nurmijärven metsärosvoihin ja ihan oikeutetustikin, sillä kuten hän mainitsikin, niin Kiven isosetä kuulemma oli remmissä mukana.

    Eino Leino kertoo vastaavasta kotiseutunsa sakista, Kiveksen rosvoista, jotka mellastivat 1800-luvun puolivälissä Oulujärvellä pitäen Ärjänsaarta tukikohtanaan. Hannu Mäkelän Voimamies-näytelmä kertoo paltamolaiselta Talas-Eerasta, jonka veljet kuuluivat ainakin ajoittain näihin Kainuun meren järvirosvoihin. Eera itse toimi enemmän toripoliisina.

    Etelä-Pohjanmaalla riehuivat veljesten ja Kiven aikoihin häjyt, joiden johtomiehet Iso-Antti ja Rannanjärvi molemmat olivat vankkoja talollisia. Ei siis ollut mitenkään poikkeuksellista, että nuoret ja hyvinvoivatkin mellastelivat. Siinä mielessä yhteiskunnan reaktion ymmärtää paremmin.

    PS. Sivumennen todeten Paltamossa vaikuttaa jokin poikkeuksellinen geeniperimä, jonka aiheuttamana ovat syntyneet Suomen jopa maailman pisimmät miehet, aina Taneli Cajanuksesta alkaen Väinö Myllyrinteeseen asti, jonka äiti oli Paltamon Keräsiä. Myös Amerikoissa mainetta niittänyt Lauri Big Luw Moilanen oli samaa sukua. Kaikkien heidän pituutensa oli n. 2,5 m.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennus; Kiveksen rosvot = Kivesjärven rosvot = Kivesjärvi sijaitsee Paltamossa aivan Oulujärven vieressä, sen yläpuolella.

      Poista
  15. Häjyilyn, samoin kuin kai näiden muidenkin rosvojoukkojen, syntymisen yhdeksi syyksi mainitaan heikko virkavalta. Häjyjä on paljon romantisoitu, vaikka siinä olivat känniääliöt kaikkein pahimillaan. Henkirikokset tehtiin kännissä, varkauksien ja muiden rikosten syy oli viinan hankinta. Rannanjärvi kärsi rangaistuksen myös taskuvarkaudesta, tuomio ei ollut häjyjen keskuudessa harvinainen. Makasiinista varastivat viljat viinankeittoon. Nurmijärven rosvot aloittivat näpistyksillä ja varkauksilla, lopulta tekivät ryöstömurhia, heidänkin romantisoimisensa on enemmän kuin arveluttavaa.

    Levottomia aikoja ne olivat, kun viisaustieteiljät suomalaisille kulttuuria kehittivät. Henkirikokset eivät noina aikoina olleet ainakaan lukumäärältään vähäisempiä kuin tänä päivänä, tosissaan ei aina kannata ottaa sellaisia "ajat senkun pahenee"-juttuja: Kiven aikakausi ei ollut sekään se kuuluisa lintukoto, voisiko kaipuuta Impivaaraan sillä selittää(?)

    Hesari nosti muuten hiljattain esiin paljon myöhemmin, vuonna 1913,sattuneen Aleksis Kiven veljen ja vaimonsa ryöstömurhan. Ilmeisesti tekijä ajatteli Albertilla olleen rahoja piilossa, kun kirjailijan kuolinmökkiä oli ihmisille maksusta esitellyt.


    VastaaPoista
  16. Ottaen huomioon, että Kivi kirjoitti kirjansa 1860-luvulla, kiinnitti huomioni hänen ymmärtävä suhtautumisensa mustalaisiin eli ns. Rajamäen rykmenttiin.

    Olen aina ollut muistavani, että ajallensa tyypilliseen tapaan Kivi suhtautui heihin väheksyen ja pilkaten, mutta muistikuvani olikin väärä: veljekset toki pilkkasivat mustalaisperhettä, mutta sen sijaan kaikkitietävän kertojan sympatia oli perheen puolella!

    Se hämmästytti minua hieman, sillä olemmahan tottuneet lukemaan vanhoja kirjoja ns. ymmärtäen ajan asenteet. Ei ole harvinaista, että ennen toista maailmansotaa kirjoitetuissa kirjoissa esiintyy enemmän tai vähemmän peiteltyä rasismia tai antisemitismiä.

    Muutenkaan Kivi kertojana ei juurikaan tuomitse ihmisiä hyviksi tai pahoiksi - ainakaan tässä kirjan alkuosassa - vaan suhtautuu kaikkiin tasapuolisesti. Suuren kirjailijan merkki.


    VastaaPoista
  17. Tuo ylläolevan tuli mieleeni, kun mietin mikä hemmetin tarkoitus sillä Jukolan saunan polttamisella oli kirjassa. Itse asiassa olin sen kokonaan unohtanutkin ja kuvitellut vuosikymmeniä, että mustalais-Kaisan ennustus koski Impivaaran saunaa.

    Kuinkahan yleistä muuten oli rakentaa pirtti niin kuin Impivaarassa, että se oli samalla sauna!?

    Yleensähän uudisasukkaat rakensivat ensin saunan ja asuivat siinä kunnes saivat tehtyä varsinaisen pirtin. Näin olen ainakin aina kuvitellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajamäen rykmentti oli kuvauksesta päätellen kiinteä ja arvostettu osa yhteisöä, taitojaan tarvittiin. Kaisan langettama kirous on mielenkiintoinen, sehän on selvää maagista realismia. Kirouksen johdosta veljekset Impivaaraan kymmeneksi vuodeksi lähtivät, sieltä palasivat kun sauna Kaisan ennustuksen mukaan paloi. Henkensä kaupalla palasivat ihmisten ilmoille, edelleen Kaisan sanojen mukaisesti.

      Poista
    2. Impivaaraan lähtemistä ei suoraan povaa:
      "KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös, ja surkeassa tilassa lähdet sinä itse samoomaan metsiä, rämeitä ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti täytyy sinun vielä taistella sekä ihmisten että metsän petojen kanssa ja siitä, puuskuttaen kuin kuoleva jänis, kallistaa pensaasen tuo kirottu pääsi. Tämä kuulkaa ja muistakaa."

      Poista
    3. Se sauna jonka Kaisa ennusti palavaksi, oli Jukolassa. Sauna paloi yksikseen yöllä, ja oli veljeksille "merkki" että nyt lähdetään Impivaaraan jossa sitten koko talo paloi. Se oli samalla sauna ja torppa jossa elivät.

      Poista
    4. Niin se taisi olla, Tapsakin sen tuolla sanoi. Opin tässä näköjään koko ajan lisää.

      Poista
    5. Vaan miksi Kivi pani saunan palamaan kaksi kertaa? Tätä pohdin juuri, kun kertailen keskiosaa kirjasta. Jotenkin hassua, että sama tapaus peilikuvana. Ensin palo ja Jukolasta Impivaaraan, sitten palo ja Impivaarasta Jukolaan, ja sitten kuitenkin taas Impivaaraan. Vaan tästä haahuilusta sitten kirjan keskiosiossa, jos sille merkitystä löytyy.

      Poista
    6. Juuri sitähän kysyinkin: miksi sauna paloi ensin Jukolassa ja sitten Impivaarassa - eli mikä oli Jukolan saunanpalamisen tarkoitus?

      Kun kuitenkaan se ei ollut mikään syy lähteä Impivaaraan, vaan sysäyksen antoi lautamies terveisillään.

      Poista
  18. Rakkaat ystävät... minä kuulin vasta eilen että te keskustelette A. Kivestä... (hätävale, ei taida mennä läpi?). Aina koulussakin minä sain huonoja koenumeroja kun "unohdin" lukea kokeisiin. - Ei, oikeasti: keskustelunne on niin upeaa että mielummin kuuntelen (eli opin) kuin sohlailen.

    - Ps. Jos muistan oikein, ja totta kai muistan, en ole lukenut "Seitsemää veljestä". Näytelmäversiona olen nähnyt sen enemmän kuin monta kertaa. Monella eri näyttämöllä. Itse Pyynikin Kesäteatterissa olin kahtena kesänä Kolistimen Ukkona, n. 35 + 36 kertaa. Eli näyttelin 20 v-vanhana 75 v.vanhaa ukkoa. Se kävi niin että ennen esitystä mut suihkutettiin täyteen harmaata puuteria, annettiin käyrä keppi käteen, ja sit mää menin köpöttelee - ohjaajan ohjeiden mukaisesti - näyttämölle. (Roolisuoritukseni oli muuten niin vakuuttava, että kerran kun vanhempani olivat katsomassa ko. Seitsemää veljestä, äitini jälkeenpäin väitti että "ethän sinä siellä ollut". Olinpahan!) Tämän valtavan roolityön lisäksi olin järjestelijä; toinen järjestelijä oli Seppo Laine eli Sämpy. Kun ohjaaja Vilho Siivola sanoi (harjoituksissa) että 'huomenna pitää olla 24 haarikkaa ja rukki ja pontikkapannu ja yksi karhu', niin me mentiin sitten Sämpyn kanssa Pyynikin Kesäteatterin vihreällä Volkswagenilla ajelemaan illalla etsimään noita tarvikkeita. Kun päivällä ei ehtinyt. Ja vain toisella meistä, eli minulla, oli ajokortti. Ajettiin ympäri maakuntaa, meillä oli vähän rahaa käytössä, Pyynikin Kesäteatterin Kannatusyhdistys R.y. pihisteli kaikesta. Haarikatkin saatiin yhdestä Osto ja Myyntiliikkeestä kun tarpeeks kauan tingattiin (jai osa melkein kähvellettiin). "Karhu" saatiin yhdestä kartanosta - siis karhuntalja - kun Sämpy puhu (kesti muuten kauan) kartanon vanhapiikaomistajan ympäri... "kunhan tuotte sen samassa kunnossa takaisin". Vitut, se oli sateinen kesä, ja pari kertaa se Karhu unohtu sinne ulos... huh,huh... se oli noin ketun kokoinen talja kun se vietiin takaisin - minä en ollut siinä mukana!) Mutta kesän, ja toisen kesän, aikana oppi kyllä nämä veljeksien repliikit ulkoa! Kirjaa en ollut lukenut mutta kirjoitin Ohjaajan Päiväkirjaan (vaimoni oli Vilho Siivolan assistentti - jonkun semmoistakin piti pitää) kerran että "linnut ovat palanneet takaisin Joselininniemlle..." Siällä oli nääs monta kesää näytelty "Tuntematonta sotilasta", eli ammuskeltu, linnut eivät sinne olleet uskaltaneet tulla. Ja nyt kun ei enää ammuskeltu, ne olivat tulleet. Olavi Veistäjä, Aamulehden kulttuuriKeisari, ilahtui tuosta lauseesta ja kysyi että 'kuka tolla lailla kirjoittaa'. No, minähän se. Mutta minä kuulin sen valaistusmestarilta, se siinä sitä ihmetteli.

    Ps. - Osallistun keskusteluun kun keskustellaan Veljeksistä näyttämöllä. (Mutta älkää NY VIÄLÄ!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, kiva kun osallistut keskusteluun; en minä sinua pakota kirjoittamaan sitä keskiosiota, vaaan voin tehdä sen itse, ellei nyt joku muu halua. Jotenkin tiesit, ettet kirjoita, se ole sinua, että teet tilaustyön, ja se on ok. Luulen, että monien mielestä olis vain ollut äärettömän kiinnostavaa lukea sinulta tuommoinen hitusen virallisempi juttu, siksi kysyin.

      Minä panen väliosion eetteriin heti kun ehdin, tavoite on jouluksi ainakin.

      Poista
    2. Korjaus: - jotenkin tiesin --

      Poista
  19. Älähän ny, Iinukka. Olin toinen, joka keksi koko tämän idean.Ja eikös jo Baudelaire – muistaakseni Baudelaire – sanonut että ”Miksi toteuttaa suunnitelma. Jos se jo itsessään on hyvä?” (Tosin hän sanoi sen hienosti ranskaksi.) - Kärsivällisyyttä! neitiseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätö, Mikis, että niitä on oikein suunnittelijoita? Yhden ystäväni mies oli suunnittelija energialaitoksessa. Mitähän Baudelaire hänestä tuumaisi.

      Poista
  20. Harppaan hieman kirjassa eteenpäin ja esitän niin kiperän kysymyksen, ettei uskoakseni vielä kukaan maailmassa ole sitä esittänyt (en ole ainakaan huomannut):

    Pari lukua Impivaaran avojalkajuoksun jälkeen käy ilmi, että veljesten hyvän ystävän Taula-Matin tupa on vain vajaan parin kilometrin päässä Impivaarasta.

    Miksi veljekset eivät juosseet sinne turvaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä kysymys. Luulisi Taula-Matin olleen jouluna kotona. Minua muutenkin kismittää Impivaaran palo. Kyllä se Jukolan saunan palo olisi riittänyt. Tätä taisin itsekin tuolla ylempänä ihmetellä. Jostain syystä Kivi teki paloista ja paoista kirjallisen peilikuvan, kuten siellä kuvasin.

      Poista
    2. Minulle tuli sellainen mielikuva, että Taula-Matin tupa oli todella pieni. Mutta hyvä kysymys, tietenkin, että miksi näin.

      Ehkä se olisi muuttanut tarinaa toisenalaiseksi, voimakas ambivalenssi lapsuudenkodin suhteen tulee paremmin esille näin. Nämä painajaismaiset yölliset juoksut metsässä jossa kiiluvat petojen silmät ovat yleisinhimillisiä painajaisia. Mikäs vielä...niin, minulle tuli mieleen nälkävuodet joiden aikana Kivi tätä romaaniaan kirjoitti. Silloin ihmiset vaelsivat henkensä hädässä, talvipakkasessa, nälkiintyneinä etsimässä suojaa. Kyllä Kivi on ollut sen asian kohdannut, tavalla tai toisella.



      Poista
    3. "Kyllä Kivi on ollut sen asian kohdannut, tavalla tai toisella."

      Kyllä Kivi on ollut sen asian kanssa tekemisissä, ja kohdannut sen, tavalla tai toisella.

      Poista
    4. Nälkävuodet todellakin riehuivat kirjan kirjoittamisen aikana. Muistaakseni kirjan loppupuolella on mainintakin kiertävistä kerjäläisistä.

      Mutta nuo verenhimoiset, ihmisiä jahtaavat sudet - löytyykö lähteistä mitään vahvistusta tällaiselle?

      Sitäkin ihmettelin, että sudet meinasivat syödä veljekset suihinsa, mutta Kiiski ja Killi tulevat saman lauman läpi hengissä? Nykyään ainakin sudet eivät jahtaa ihmisiä, vaan heidän koiriaan.

      Poista
    5. Vaikka Taula-Matin tuvassa olisi ollut vain pöytä ja sänky, niin olisi sinne 1+7 miestä mahtunut lämmittelemään yhdeksi yöksi, henkensä hädässä.

      Poista
    6. Tähän liittyen oli pakko käydä Wikissä ja mitä sanoi Snellman:

      "Snellman totesi eräässä sanomalehtikirjoituksessaan "Käy hyvin laatuun hoitaa esim. siemenviljan ostoa ja lainausta murhemielin, mutta kuitenkin alistuen ja tyynesti. Mutta kun nälänhätä viikko viikolta lisääntyy, kurjuus ja ruumiiden luku hautausmailla, teillä ja poluilla karttuu karttumistaan, silloin kauhu valtaa sydämen. Saa raataa kuin mies paloruiskun ääressä liekkien vallassa olevassa kaupungissa ilman pelastuksen toivoakaan.”

      Siis nämä tulipalot ja henkinen hätä voivat olla myös kielikuvia, hädänalaisista suomalaisista. Sitähän siinä kuvataan. Hätää, ahdistusta, pelkoa.

      Sitä ei ehkä saada selville enää, että miksi Kivi ratkaisi kertomuksensa juuri näin, kertoi sen niin, että veljekset palaavat kotitilalleen Jukolaan eikä Taula-Matin luo. Oman hätänsä keskellä.

      Toki sitä voi nykylukija miettiä. Keiden puoleen kääntyisin hädän hetkellä?




      Poista
    7. Hyvä oivallus tuo, kenen puoleen nykyihminen kääntyisi hädässä? Lähimmän naapurinko? Ellei julkista hätätahoa laskettaisi mukaan, minä ainkaan en kääntyisi lähinaapurin, vaan tutuimman ihmisen puoleen sillä seudulla. Eli samoin toimivat veljeksetkin. Toisaalta jos henki olisi välittömässä vaarassa, menisin lähimpään naapuriin.

      Poista
    8. Mutta kun - jatkan siis jankutusta - mutta kun olen aina kuvitellut, että se pakomatka yöpaidassa avojaloin kiristyvän pakkasen ja nälkäisten susien takia olisi ollut hyvin vaarallinen, josta he töin tuskin selvisivät hengissä!

      Mutta ei... näinhän se kävikin, vaikka Kivi ei sitä muistiin merkinnytkään:

      AAPO: Nyt kiiruusti kiirehtikäämme, veljet, Taula-Matin lämpöiseen tupaan, jos kallis henkemme on meille kallis!
      JUHANI: Ei käy laatuun, liian ahdas se on meille talollisille!
      TIMO: Totta haastat, veli-Juho, ei talosta lähdetä tulta pakoon niin kuin torpasta.
      AAPO: Mutta kun me palellumme matkalla muuten...
      SIMEONI: Taula-Matin tupaan emme jalallamme astu, sillä siellä ryypätään!
      AAPO: Kiiruhtakaamme sitten Viertolaan, sillä Viertolan tie kulkee lähellä tuossa Sompionsuon alla...
      JUHANI: Viertolaan emme mene. Viertolan herra pitää itseään meitä parempina, kun se osaa lukea!
      AAPO: No, Jukolaanko sitä on sitten juostava puolialastomina? Eivät, veljeni, tulevaisuuden lukijat tule tätä ratkaisua ymmärtämään, vaan tulevat meille Kirjaltaja Kivelle nauramaan kilvan naurismaan aitojen kera. Sanokaa minun sanoneen!
      KIVI: Kita kiinni ja alkakaa saatana laputtaa, että saadaan luku loppuun!

      Poista
    9. Ha ha ha, tää oli hyvä.

      Poista
    10. Niin olikin, mutta yksi kohta ei istu, ja se on tuo saatana, jonka tilalle voisi laittaa pari peijoonia tai mustaa sonnia.

      Poista
    11. Mutta siinäpä ei puhukaan Kirjailija Kiven luoma hahmo, vaan Kirjailija Kivi itse työpöytänsä äärestä tavoitettuna.

      Poista
  21. Jos tulee hätä ja minulla on koti, minne menen? Aivan oikein, Jukolaan. Veljekset tunsivat omat voimansa ja veljiensä voimat sekä kestävyyden ja päättivät juosta läpi lumen ja pakkasen nimen omaan kotiin, ei mihinkään muualle kuin kotiin, vaikka sinne on pitempi matka kuin Taula-Matille.
    Anonyymin Wikipohdinta on fiksua. Voi tosiaan olla, että Kivi kuvasi henkistä hätää. Mutta ratkaisu voi löytyä myös ihmisen sisimmästä. On olemassa universaali tarve palata kotiin. Karjalan evakot palasivat rakentamaan tuhottuja kotejaan, vaikka tulevaisuus oli vähintään epävarma. Moni on nähnyt kuvia lappilaisemännistä, jotka paistoivat leipää poltetun talonsa pystyyn jääneessä uunissa. He paistoivat leipänsä mieluummin kotona, vaikka ilman kattoa, kuin Ruotsissa, turvatuissa oloissa.
    TV:n kuvat pakolaisleireiltä kertovat samaa: ihmiset haluavat palata kotiin heti, kun se on mahdollista. Sitten on totta kai niitä, jotka pääsevät niin paljon kotioloja parempiin oloihin, että eivät haluakaan palata. Mutta muukalaisina, kovin muukalaisina he elävät elämänsä loput päivät.

    VastaaPoista
  22. "On olemassa universaali tarve palata kotiin."

    Kivi kertoo kodista ja kodin lämmöstä niin ihanasti, että se on nimenomaan universaalia tajuntaa meissä jokaisessa.

    Immi Hellénin kirjoittama ja J.P. Hannikaisen säveltämä Maan korvessa kulkevi lapsoden tie, hänt ihana enkeli kotihin vie…On varmaan kaikille tuttu, ja se liikuttaa meitä, koska siinä on tuo universaali kotiinpaluun teema.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja lisäänpä tähän, että: Hellén oli ensimmäisiä suomenkielellä kirjoittavia lastenrunoilijoita. Hänen ensimmäiset runonsa julkaistiin vuonna 1880 Julius Krohnin toimittamassa Pääskynen -lehdessä. Samainen Julius Krohn liittyy myös Aleksis Kiven elämään.


      Poista
    2. Immi Hellen on suuri suosikkini ja kyllähän me nyt Julius Krohnkin tunnetaan, muistaakseni häntä, Suoniota, on täällä aiemmin sivuttukin mm. Aino Kallaksen ja Eino Leinon yhteydessä.

      Muistaakseni joku tutkija on joskus käsitellyt Kiveä aikansa kieli- ja kulttuuripoliittisessa ympäristössä. Seitsemällä veljeksellä oli tilausta, mutta kuten niin usein käy, ei teos ihan sopinutkaan siihen lokeroon, johon sitä odotettiin.

      Kirjan lukemisen jälkeen täytynee vähän kerrata Kiven elämää ja ajan virtauksia.

      PS. Kuinkahan suuri vaikutus Kivi-myytin synnyssä on sillä, ettei hänestä ole valokuvaa, eikä elävänä tehtyä kuvaakaan?

      Poista
    3. Immi Hellenin tämäkin runo lie kaikille tuttu, ja jopa rakas. Taidan osata sen vieläkin ulkoa.

      Äiti leipoo hymyellen. –
      Kelle leivot, äiti, kellen?
      Vielä kysyt – kelles muille:
      pienoisille piimäsuille.
      Tää on kakku pikku Annin,
      tuo on Heikin, tää on Hannin.
      Tämän saapi pikku Asta,
      joll’ on yksi hammas vasta.
      Tehdään muita murakampi,
      hiukan muita makeampi.
      Oisko onneks’ joka muru!
      Siit’ on äidin ainut suru.
      Leivät nousee, hiipuu uuni.
      miss’ on pienet piimäsuuni?
      Kätken kakkuun kaipausta,
      sirottelen siunausta.
      Rakkautta rahdun verran –
      toinen teille leipoo kerran.
      Äidin kakku makeaisin,
      sitä ah, jos aina saisin!

      Tuo yllä mainittu opiskelutoveri Julius Krohn auttoi Kiveä myös taloudellisesti. Hän oli mm. hankkinut isänsä rikkaalta ystävälle Kivelle sadan ruplan vuotuisen avustuksen.

      Kivihän lopetti koulunkäyntinsä ruotsinkielisen opetuksen hankaluuden vuoksi ja alkoi lukea yksityisesti muutaman dosentin ylläpitämässä "ylioppilasleipomossa" Kirkkonummella. Ylioppilaaksi hän tulikin ja kuunteli useana vuonna luentoja Helsingin yliopistossa. Hän oli siis kuitenkin oppineempi kirjailija kuin äkkipäätä tulee muistaneeksi Kuunteli paljon mm. Elias Lönnrotin ja Fredrik Gygnaeuksen luentoja kirjallisuudesta.

      Poista
    4. Hänen kotikielensä oli yhden lähteen mukaan ruotsi, hänelläjän oli alunperin ruotsinkielinen sukunimi jonka hän suomensi, no niin tai näin, mutta sitä olen nyt mietiskellyt, että miksi Seitsemää veljestä pidetään nimenomaan realistisena romaanina? Siinähän on valtava määrä unia, myyttisiä tarinoita, kansansatujen väännöksiä ja mitä kaikkea ... eihän se sellainen kerronta ole mitenkään "realistista". Veljekset ovat todentuntuisia, heidän persoonalliset ominaisuutensa ja keskinäiset eroavaisuudet ovat jotenkin yleispäteviä. Jos se on realismia, niin sitten ymmärrän, mutta muuten ihmettelen vähän tätä "realistininen romaani" tarraa.


      Poista
    5. Anonyymi, minulla on käsitys, että Kiven kotona puhuttiin suomen kieltä. Erik Ekelund mm. mainitsee teoksessaan Aleksis Kivi, että "suomen kieltä puhuvalle rahvaan pojalle tuotti suunnattomia vaikeuksia hänelle vieraalla kielellä tapahtuvan opetuksen seuraaminen. Hän lopettikin muutaman vuoden kuluttua koulunkäyntinsä ----".

      Kyllä Seitsemän veljestä on realistinen romaani, vieläpä uraauurtava Suomessa. Kaikki muu sen ajan kirjallisuus oli romantisoitua ja ihanteellsita, uskonnollissävyistä. Kun siihen tuodaan rinnalle seitsemän miehen roima kielenkäyttö ja reippaat tapahtumat, vikurointi esivaltaa vastaan, ollaan aika syvällä kansan parissa. Ne tarinat ovat senaikaisia tarinoita, totta siis että tarinoita kerrottiin. Esimerkiksi Impivaara-nimen synty kansan suussa lienee juuri tuommoinen kuin on kalvean immen tarina. Tuskin Kivi sitä itse keksi ainakaan kokonaan.

      Poista
    6. Jopas olen pölvästi, tietenkin on kuten sanoit, eihän suomalaisia kirjoja ollut ja koulujen opetuskieli oli ruotsi ja latina. Nykylukijana unohtuu niin helposti ettei suomenkielistä kirjallisuutta ollut lainkaan olemassa. Kivihän oli ensimmäinen suomenkielinen kirjailija. On Kivi tosiaankin ollut roisi kirjailijana, on.

      Poista
    7. Sattuuhan sitä ajatusnyrjähdyksiä, Anonyymi, ei vaarallista.

      Poista
    8. Roisi siinä mielessä, että otti: a. kirjoitti suomenkielistä kirjallisuutta b. ei sievistellyt sanoissaan, kirjoittanut valtakirjallisuuden trendien mukaisesti.

      Poista
  23. Voi, milloin tulee luvuista 5-8 "alustus"?

    VastaaPoista
  24. Anonyymi, ennen joulua tulee. En tiedä vielä, onko raja ihan tuo kahdeksas luku. Voi se olla yhdeksäskin tai kymmenes.

    VastaaPoista
  25. Älä ny loppumattomiin roikota, Iines. Haluaisin nähdä keskikohtasi, ennen kuin lähden reissuun pois joulun alta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolehmainen on kokovartalomiehiä.

      Poista
  26. Ahaa, en roikota, vaan kun se ei ole valmis vielä. Luotin niin siihen, että joku muu sen kirjoittaa. Mutta siis ideaa on jo ja näkökulma. Pian se tulee, vaan kun nämä joulupuuhastelut ottavat oman aikansa. Olen jouluihmisiä, kuten olen kertonut kai ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paukautat sen vaan maailmalle keskentekoisena, puoliverisenä, niinhän minäkin tein, kun kuvittelin sen kuuluvan Kimppakritiikin Kirjoittamattoman Pelikirjan Sääntökokoelmiin.

      Saadaanpa puhua alustuksen ulkopuolelta ihan luvan kanssa!

      Poista
    2. Okei, aloitan tänään, jahka käyn ensin hieman metsällä kameran kanssa, syön vaatimattoman lounaan ja työnnän piparkakkutaikinan syvemmälle jääkaappiin ja potkaisen imurin takaisin siivouskaappiin. Mieluumminhan sitä naputtelee otsa kuumana.

      Poista
  27. Iines tuumaa: puuman kuuma uuma huumaa. Ja onhan se totta. Mutta kokovartalokontaktia ei sentään mikään yksityiskohta korvaa - näkyy kuvassa vaikka korvaa - kuten Tapsa asiantuntevasti arvaili.

    VastaaPoista
  28. Anonyymi erehtyy kyllä siinäkin oletuksessa, että Kiven ruotsinkielisyyden voisi päätellä siitä, että hänellä oli "alunperin ruotsinkielin sukunimi jonka hän suomensi".

    Suomalaisten ruotsinkieliset nimet johtuvat ruotsinkielisistä virkamiehistämme ja papistostamme. Jokaisella opintielle lähteneelle lätkäistiin ruotsinkielinen nimi - jos sukunimeä ei edes ollut, kuten Länsi-Suomessa oli tapana, se keksittiin, ja jos oli, se ruotsinnettiin tai latinalaistettiin.

    Suomessa ruotsinkielinen nimi ei kerro yhtään mitään kantajansa suvun kielestä. Sitä paitsi hyvin moni ruotsinkielinenkin suku, etenkin sivistyneistöön kuuluva, on harvoin kotoisin Ruotsista. Siirtolaissuvut omaksuivat ruotsin kielen siksi, että se oli virka-, opetus- ja sivistyskieli. Suomi oli rahvaan ja palvelusväen kotikieli.

    Ikävä kyllä siihen suuntaan olemme jälleen menossa. Valtakieli on vain vaihtunut englanniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kyllä joo, erehdyin, ja pahasti. Mutta intouduin lueskelemaan näitä verkossa olevia tietokantoja Kivestä. Sain selityksen, miksi mielessäni pyöri väite, että Aleksis Kiven kotikieli olisi ollut ruotsi. Isän on mainittu olevan ruotsinkielinen.

      Aleksis Kiven isästä (Eerik Johan Stenvall) kerrotaan tämmöistä:
      "Jos, kuten Jaakko Puokka väittää kirjassaan Paloon Stenvallit (1979) uskoen ainakin Nurmijärvellä ja Raalan kartanon piirissä sitkeästi eläneeseen tietoon, kirjailija Kiven isä oli Raalan ja Siuntion kartanoiden isännän, laamanni Carl Henrik Adlercreutzin avioton poika, saattaisi moni Alexis Stenvallin elämäkerrallinen käänne tai persoonallisuuden piirre näyttäytyä uudessa valossa. "

      ”Anders Johanin pojaksi merkitty Eerik (Eric) Johan Stenvall mainitaan Nurmijärven rippikirjassa ruotsinkieliseksi. Pitäjänräätäli Eerik Stenvall siirtyi 1825 Palojoelle, jossa hän toimi muun ohella kyläläisten kirjoitusmiehenä. Avioliittoon Stenvall meni 1824 viitisen kilometriä Palojoelta sijaitsevasta Tuusulan Nahkelasta kotoisin olevan Annastiina Hambergin kanssa.”

      - Professori Hannes Sihvo Aleksis Kivi verkkosivuilla
      Linkki: http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=25&Itemid=39

      Kiven isä oli siis luku- ja kirjoitustaitoinen, se ei ollut tuohon aikaan vielä kovin yleistä. Samaa kerrotaan myös veljesten isästä, että hän oli lukumiehiä. Ja että äiti ei ollut.

      ***

      Murhemielellä tätä seuraa. Todentotta, valtakieli englanti (joka ei ole edes kaikkein hyödyllisen kieli Euroopassa, jossa saksan ja ranskankielisiä sekä -taitoisia on paljon enemmän).


      Poista
  29. Alexis joutui lopulta opiskelemaan ylioppilaaksi yksityisopetuksessa, kun ruotsinkieli tuotti hänelle vaikeuksia.

    Nimeään ei koskaan suomentanut, Alexix Stenvallina kuoli. Kivi oli jonkinmoinen taiteilijanimi, jota hänet myöhemmin katkerasti hylänneet suomalaisuusmiehet ehkä suosittelivat hänen käyttävän.

    VastaaPoista