“Sinisen kirjan
tarkoituksena on haastaa kaikki Suomessa käymään keskustelua”, julistaa paljon
porua aiheuttaneen professori Pekka Himasen kokoaman kansainvälisen
tutkimusryhmän hankekuvaus. Sininen kirja on siis “ylimääräinen
väliaikaraportti” isommassa hankkeessa, jonka tavoitteena on “laajalle
kansainväliselle yleisölle tarkoitettu akateeminen teos”. (Jäämme
odottamaan sitä.)
Kansa totta totisesti otti
haasteen vastaan, mutta ei ehkä ihan siten kuin Himanen ja hänen mesenaattinsa
Katainen kuvittelivat. HK:n eli Himanen-Kataisen väliaikaraporttia
kohdeltiin nimenomaan “akateemisena teoksena” ja nuijittiin maan rakoon. Se
todettiin sisällyksettömäksi hötöksi, joka maksoi tuhat kertaa liikaa ja jonka
tilaamisessa maistui katkera kaveruuden maku.
Nuijan varressa heilui
niin media kuin poliitikotkin, niin akateeminen maailma kuin blogistanin
kirjavat kuppikunnatkin. Myös täällä Iinekselän tyynillä tanhuvilla kirjanen
todettiin yhtä kelvottomaksi kuin sen tekijäkin, josta oli leivottu tohtori
20-vuotiaana, mikä lähes yksimielisesti todettiin mahdottomaksi tai ainakin
erittäin epäilyttäväksi.
Ensin hutkitaan, sitten
vasta tutkitaan, sanoo nykysuomalainen sananlasku. Olin kai niitä harvoja, joka
malttoi olla yhtymättä Himasen & kirjasen sakinhivutukseen. Syy oli
vanhanaikainen ja lapsekas eli en ollut Sinistä kirjaa lukenut. Yllytyshulluna
lupauduin kuitenkin sen lukemaan ja kertomaan siitä oman selkokielisen
näkemykseni. Tästä saatte:
Huoli hyvinvointiyhteiskunnasta
Sininen kirjan alaotsikko
on “Suomen kestävän kasvun malli – Luonnos kansalliseksi
tulevaisuushankkeeksi”. Tarkoitus on etsiä vastaus “Suomen
hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta kriittisimpään kysymykseen”.
Tämä kysymys kuuluu: miten
saamme katettua Suomen 10 miljardin euron kestävyysvajeen?
Toisin sanoen me
suomalaiset käytämme hyvinvointivaltiomme ylläpitoon joka vuosi 10 miljardia
euroa enemmän kuin mihin meillä on varaa. Kyse ei ole pikkusummasta, vaan se on
20 % valtion budjetista. Otamme siis joka vuosi velkaa 10 000 000 000 euroa,
jotta voisimme rahoittaa nykyisen elintasomme.
Ei tarvitse olla
pääministeri tai filosofian tohtori ymmärtääkseen, ettei tällainen meno voi
kovin kauan jatkua. Koko eurokriisi johtuu juuri velkaantumisesta ja Kreikassa
narun pää tuli jo vetävän käteen – eli rahat loppui ja uutta velkaa ei tipu. Tai
kyllä tippuu, nimittäin mm. meiltä suomalaisilta veronmaksajilta, jotka tosin
rahoitamme holtittoman lainanantomme ottamalla itse lisää velkaa. Aika
huimapäistä.
Tämä oli se alkusyy, josta
Himasen-Kataisen Sininen kirja sai alkunsa – ja samasta syystä minäkin
suhtauduin siihen sen selvistä puutteista huolimatta maltillisesti. Tuo ongelma
on nimittäin todellinen, uhkaava ja vakava. Olen itsekin siitä monta kertaa
varoitellut, kun talousasioista on puhuttu: kestävyysvajeen kasvusta ja
huoltosuhteen laskusta.
Huoltosuhde tarkoittaa
sitä, montako työssäkäyvää on elättämässä ei-työssäkäyviä. Suomessa se laskee
koko ajan, monesta eri syystä. Jossakin vaiheessa se näkyy yhteiskunnan
kurjistumisena – ellei jo näy.
Himasen näkemys on oikea
Parasta aikaa hallitus
puntaroi keinoja, joilla kestävyysvajeeseen vastataan. Niitä ovat verojen
kiristykset ja menojen leikkaukset.
Mielestäni Himanen esittää
asioista oikean tulkinnan, sillä hän tyrmää kuvitelmat, että 10 miljardin
kestävyysvaje voitaisiin näillä keinoilla kuroa umpeen.
• Verotusta ei voi
kiristää 10 miljardilla, sillä se on sama summa, joka jo nyt kerätään
tuloveroina. Veroprosentit pitäisi siis tuplata.
• Valtion menoja ei voi
leikata 10 miljardilla, sillä se vastaa koko sosiaali- ja terveysministeriön
budjettia. Hyvinvointipalvelut pitäisi siis lopettaa.
• Velkaakaan ei voi ottaa
jatkuvasti 10 miljardia lisää, sillä seurauksena olisi Kreikan tilanne eli
markkinoilta ei rahaa enää heruisi. Joutuisimme Soinin sanoin letkuruokintaan.
Mutta mitä Sininen kirja
tarjoaa sitten tehtäväksi, jos nuo nyt käytössä olevat keinot eivät kerta
kaikkiaan auta ja riitä?
Siinä astutaankin sitten
talousfilosofian hetteiköille. Himanen antaa 60-luvulla rakennetulle Suomelle
nimen Hyvinvointivaltio 1.0 ja esittää erilaisia suunnitelmia millainen olisi
Hyvinvointiyhteiskunta 2.0. Samalla siirrytään industralismista
informationalismiin.
Läpi kirjan kulkee kolme
tärkeää tienviittaa: ekologia, hyvinvointi, talous. Monenlaisten
korkealentoistenkin ohjeiden, jotka tuovat mieleen buddhalaisuuden jalot tiet
kuorrutettuna bisnesajan hurmiohenkisyydellä, ohella esitetään ihan
konkreettisiakin ohjeita ja lukuja.
Monet kirjan ajatukset
vaativat talousteoreettista osaamista, mutta eräät vaikuttavat ainakin
amatööristä ihan järkeviltä. Jos historiallisessa murroksessa oleva globaali
arvoverkosto jääkin hämäräksi, niin esim. irtautuminen Euroopan taantuvalta
kasvu-uralta ja tarmon kohdistamista nouseviin talouksiin Aasiassa ja
Etelä-Amerikassa on hyvinkin selkeää.
Sinisiä ajatuksia
Olen nähnyt monenlaisia
Sinisen kirjan arvioita ja lyttäyksiä, mutta silmiini ei ole osunut sellaista,
jossa arvioitaisiin esitettyjä keinoja kestävään kasvun malliin pyrittäessä.
En osaa ottaa kantaa
siihen, onko tutkimushanke 700 000 euron arvoinen tai tilattiinko se tiskin
alta. En osaa ottaa kantaa Himasen pätevyyteen tai luonteeseen. Enemmän minua
kiinnostaa se, että koska käsitykseni mukaan Sinisen kirjan aihe on tärkeä ja
lähtöoletus oikea, niin ovatko tehdyt päätelmät helmiä vai huuhaata.
Totta puhuen en pysty sitä
toistaiseksi päättelemään. Jätän sen avoimeksi.
Ymmärrän kyllä hyvin
kirjaa kohtaan esitetyn kritiikin, sillä sen kieliasu on käännösmäisen sekava
ja yleisvire stubbimaisen yltiöinnokas. Tekstistä olisi pitänyt karsia ainakin
puolet – kaikki kehumiset ja innostamiset, kaikki maailmoja syleilemään
pyrkivät keikaukset ja taivaanrannan maalailut – ja esittää se hyrymäisen
tiukasti: tausta, tilanne nyt, tavoite, toimenpide-ehdotukset.
Sininen kirja yrittää olla
innostava puheenvuoro koko yhteiskunnan yhdistävän Uuden Yhteiskuntasopimuksen
puolesta ja siihen se mielestäni kompastuukin.
Toisaalta se on oikealla
asialla. Pelkkä vihervasemmiston unelmahöttöinen lumeretoriikka
“hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisesta” on tyhjää lässytystä, sillä Suomen ongelmat
ovat aivan toisaalla ja merkitykseltään sellaisia, ettei puolustaminen riitä. Tarvitaan
hyökkäystä: uuden rakentamista.
Sinisen kirjan yritys on
hyvä, mutta tulos kompastuu ylisanaiseen sekavuuteen ja hengenkohotuksen
lapsellisuuteen. Onko siinä kova ydin? On siinä ydin, mutta onko se kova, en
tiedä.
Suosittelenko lukemaan?
No, en tietenkään.
Kirjoittaja Tapsa
Myöhemmin alustuksen aiheesta eli itse kirjasta lisää. Kiinnostaa mm. se, onko tulevaisuusselonteko ollenkaan kirja, vai voisiko sitä tarkastella kuitenkin kirjana, jos nyt ei romaanina, niin raporttina kuitenkin. Kirjallisella raportillakin on kriteerinsä, kirjallisuutta sekin on.
VastaaPoistaNyt vain se, että Iinekselässä käyty keskustelu kävi juuri noin kuten tarkkasilmäinen kirjoittaja toteaa. Mäiske kävi, joskaan hutkeen kohteena ei oikeastaan ollut Sininen kirja vaan pikemmin sen epäilyttäväksi todettu laatija. Taidettiin jopa todeta, että antaapa astaloiden olla, luetaan kirja ensin.
Kirjallisuutena Sininen kirja on alkeellinen tekele. Paikka paikoin se muistuttaa verkostomarkkinoinnin motivointihypetystä. (Jos joku on joskus ollut sellaisissa hurmostilaisuuksissa, tietää mistä puhun.)
VastaaPoistaMutta myösnteistä on, että kaiken uskonvahvistuksen ja kuorrutuksen keskellä Himanen todellakin luettelee listan toimenpiteitä, joilla kurotaan umpeen kestävyysvajetta. Hän jakaa niitä eri alueille ja kertoo, että tällä tavalla saadaan 2 miljardia lisää jne.
En ole nähnyt missään vakavalla mielellä tehtyä arviota, onko Himasen ideoissa tolkkua. Hän on epäilemättä ärsyttävän omahyväinen keekoilija, mutta onko hänen visionsa oikea vai väärä? Siitä tässä on mielestäni kyse.
Useimmat luopuvat sinisen kirjan lukemisesta, kun huomaavat lapsellisten johtopäätösten ohella sen vähämielisen hypetyksen: "fabulous, wonderful, great, jee, ouh jeah!" - Tuolla tavalla ei vain tehdä mitään sellaista, jolle kannattaisi antaa huomiota muuten kuin viihdetarkoituksissa.
VastaaPoistaTietysti klisee, mutta kysessä on ilman muuta yksi versio keisarin uusista vaatteista.
Uskontunnustus, sitä kirja on. Eiköhän ne Tapsan mainitsemat kestävyysvajehuomiot ole liittyneet toimeksiantoon ja tulleet suoraan sieltä.
Kirjake on perustelut uudelle lisäarvoteorialle, sille että joidenkuiden omistaminen luo hyvinvointia myös vähäosaisemmille. Kapitalismin upea huomio: "viisi miljoonaa jaettuna kaikille on vain yksi euro nenää kohti, mutta jos sen kaiken saa itselle, se se onkin kokonaan toinen juttu - siitä voisi hyvin jakaa kaksi tai kolme euroa muillekin!"
Informaatioyhteiskunnan menestys. Vähän samaa siinä haistaa kuin menneissä palveluyhteiskunta puheissa. Informaatioyhteiskunnan tuotot tulevat pohjattomasta viihteen kulutuksesta, missä määrin sitä enää pystytään lisäämään? - Hiukan.
Castells ja Himanen voivat työntää vaikka pers... facebookiin sen informaatioyhteiskunnan!
Kestävyysvaje ja mitä se on. Jatkuva kasvu siten, että kaikki ovat onnellisia, kuulostaa fundamentalistiuskovaisen puheelta. Kiinan nousun ansiosta vielä potkitaan, siellä sinimusta savu taivaalle nousee. Täällä ollaan niin vihruja niin vihruja.
Kataisella on lepakoita tapulissa.
"Ja se murhe mi eilen mun murtaa oli, suli hymyks kun tänään suurempi tuli, koska tulee se suuri se suuri."
Kumma, ettei minun silmiini tarttunut Sinisestä kirjasta tuo Rikun nyt ja Iineksen aiemmin mainitsema Himasen missio omistamisen & yrittäjyyden siunauksellisuudesta? Missä kohtaa kirjaa se on?
VastaaPoistaEn väitä, etteikö sitä siellä voisi ollakin, mutta muuten Himanen messuaa kyllä ennen kaikkea reiluuden puolesta. Hänen mukaansa 60-luvulla Suomen hyvinvointivaltio luotiin sopimukselle, että jokainen tekee osansa ja nauttii sitten vanhana huolenpidosta. Ikävä kyllä nyt niitä tekijöitä on paljon vähemmän kuin silloin kun systeemi suunniteltiin. Se ei siis toimi nykyisin, kun työssä ollaan 30 vuotta ja täyshoidossa 50 vuotta.
Himanen ehdottaa, että yhteiskunta tekee 50/50-sopimuksen: jokainen tekee puolet elämästään työtä ja toisen puolen saa sitten olla vapaamatkustajana.
Himas-keskustelussa en ole lausunut mitään Sinisestä kirjasta, Tapsa, ja jopa korostan sitä, että en ole lukenut hänen kirjojaan. Puhun kaikesta siitä tietämyksestä, joka on yleisesti saatavilla.
PoistaKäsitys uudenlaisesta yrittämisestä on muillakin, mm. näin kirjoitti mainitussa keskustelussa "Toinen anonyymi" Himas-mallisia ajatuksia 1.3. klo 17.09:
"Hyvinvointi ei enää voi rakentua vain sille ajatukselle, että meillä on julkisin varoin kustannetut palvelut jotka tulevat automaattisesti yhteiskunnalta. Julkiset palvelut tulevat kutistumaan, rinnalle syntyy yksityisiä palveluja ja myös vapaaehtoisvoimin, kansalaisten omaehtoisesti pyörittämiä palveluja (esim päiväkoteja, vanhuspalveluja tms.). Työ määrittyy mahdollisesti uudelleen.
Pienet palveluyritykset kuten kampaamot, sekatyömiespalvelut, autojen huoltomiehet, siivouspalvelut säilynevät pitkään, mutta muuttuvat valtaosin yritysmuotoisiksi. Suuntahan on ollut se jo pitkään: koulujen siivous ja muut huoltotehtävät on ulkoistettu firmoille aikapäiviä sitten. Kauppojen kassat ja pankkien asiakaspalvelutoimintakin on suurelta osin verkkopalvelua. Kirjastoissa on osa palveluista jo automatisoituja tai verkkovälitteisiä."
Tällaisen kuvan minäkin olin saanut selaamalla Himas-tietoutta, en Sinistä kirjaa, josta siis en puhunut.
Vaan, katson itse Sinisestä kirjasta, mitä siellä sanotaan, jos vain silmäni kestävät välkkyvältä ruudulta lukemisen.
Ei mitään uutta ja poliittisesti toimivaa siis. 70000 euroa. Yhtään enempää ei olisi kannattanut maksaa itsestäänselvyyksien markkinoinnista. Ja sekin sillä ehdolla, että ne typerät hypetykset poistetaan ennen painokonetta. Tänne mitään ilokaasu-buddhalaista nyökyttely-kapitalismia tarvita ihmisiä kusettamaan ja näännyttämään. Kaikkien ihmisten elintasoa on laskettava ja sillä siisti. Toistan - kaikkien - niin stubbien, wahroosien kuin meidän tavallisten pulliaistenkin. Ja jos tähän ei suostuta sovinnolla, siihen pakottaa meidät viimeistään globaali konkurssi. - - Tärkeää kuitenkin on se, mistä aloitetaan. Ensin on eliminoitava veroparatiisit ja poistettava ökybonuksien käyttö ammattitaidon hinnoitteluna, koska se korruptoi johtamiskulttuurin lopullisesti. Ne, jotka eivät näihin käytäntöihin suostu, pitää tuomita 10-15 vuoden vankeusrangaistuksiin globaalista petoksesta ihmiskuntaa vastaan. Tuomioistuimena toimii Globaalin Lain Universaali Komissio. - - Radikaali muutos ei ole koskaan tapahtunut hymyillen vaan hammasta kiristellen. On se siis kumma, että aina kun rikkaat ja erittäin hyvin toimeentulevat tekevät yhteiskuntapoliittisia suunnitelmia, niiden pitäisi tapahtua positiivisen kansalaishengen innoittamina ja hypettäminä, vaikka tämä oikeistoporukka on aina markkinoinut vain sitä yhtä ja samaa eli luokkaerojen kasvua. Sille tielle en lähde. En vaikka huomaisin yhtäkkiä olevani yli 40 vuotta nuorempi ja vastikään miljoonaperinnön saanut kansantalousmatematiikan yl’oppilas kuuluisasta suomenruotsalaisesta Merileijonien suvusta. En käännä takkiani, sillä se on samanlainen sisältä ja ulkoa
VastaaPoistaGLUK kuulostaa hyvältä idealta. Missä sen leipiin voi pyrkiä, ilmoittaudun heti vartiomieheksi, pystykorva on omasta takaa.
VastaaPoistaMuuten Ranen näkemys tulevaisuudesta on hyvinkin mahdollinen. Elimmehän me ihan kohtuullisen mukavasti 70-luvullakin, joten jos siihen elintasoon pystyisi palaamaan, niin ei se katastrofi olisi.
Vaikka kuulemma mitään hallittua laskua alempaaan elintasoon ei voi toteuttaa, vaan se tapahtuu hivuttamalla täällä, luisumalla tuolla, mätkähtämällä muualla. Kurjuuden kierre katkeroittaa.
Voihan olla, että kohta taas ovat edessä ajat, jolloin maamme nuoriso alkaa siirtyä joukottain siirtolaisiksi kasvavien talouksien maihin. Siperiassa riittää lääniä ja luonnonvaroja, pampaksella odottavat uudet onnelat, Kanadan korvissa sointulat. Afrikka tarvitsee lujaa länsimaista kättä ja Marskin olisi asutettava.
Minun isäni isoisä eli 1800-luvun nälkävuosien aikana ja isäni sota-ajan kurjuudessa. Eivät ne ajat niin kaukana ole. Ehkäpä lapseni kokee taas sodan ja hänen lapsenlapsensa näkee nälkää. Meillä kävi vain helvetinmoinen tuuri, ilman mitään omaa ansiota.
Teen nyt ennen illan Nybergiä pienen loppulitviikin Himas-eepoksesta, niin voin keskittyä syntisiin lauluihin. En näet usko, että Nybergissä paljastuu asiasta mitään uutta ja ihmeellistä.
VastaaPoistaHimanen naulaa Arkadianlinnan ja Smolnan oveen 10 teesiä, joilla Suomi nostetaan suosta ja kurotaan umpeen 10 miljardin aukko tuloissa (= kestävyysvaje):
1. IT-teknologian hyödyntäminen johtamis- ja työkulttuurissa, tavoitteena tuottavuuden 0,25 %-yksikön kasvu, lisätuloa 2 miljardia euroa.
2. Työhyvinvoinnin parantaminen pienentää työpahoinvoinnin työmenetyksiä 20 %, lisätuloa 2 miljardia euroa.
3. Psyykkisen hyvinvoinnin edistämisellä vähennetään inhimillisesti & taloudellisesti kalliita psyykkisiä sairauksia 20 %, lisätuloa 2 miljardia euroa.
4. Työllisyysasteen nostaminen 70 %:sta normaaliin 75 %:in, lisätuloa 2 miljardia euroa.
5. Työurien pidentäminen niin, että työuran pituus ennen eläkettä on 37,5 vuotta. (Tähän Himanen ei anna lisätuloa-arviota, mutta se on huomattava.)
6. Kytkeytyminen nousevien talouksien vientimarkkinoihin merkitsee 1 miljardin euron lisävientiä.
7. Internetteknologian hyödyntäminen kaikissa toiminnoissa teollisuudessa ja palveluissa lisää tuottavuutta 0,5 %-yksikköä.
8. Panostus koulutukseen, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä väestön hyvinvointiin lisää tuottavuutta 0,5 %-yksikköä.
9. Edelläkävijyys ekologisesti kestävän talouskasvun luomisessa, mm. suuntaamalla 30 miljardin euron julkisia hankintoja ekologisesti, lisää alan innovatiivisuutta ja talouskasvua 0,5 %-yksikköä.
10. Kestävää kasvua tukeva verouudistus eli oikeudenmukainen, kannustava ja kestävä verotus lisää talouskasvua 0,5 %-yksikköä. (Onko nyt tehty verouudistus tällainen, tähän odotan Himaselta tänä iltana vastausta.)
Huomionarvoista on, että pelkästään mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen kustannukset vuodessa ovat menetettynä työnä juuri tuo maaginen 10 miljardia euroa – eli kestävyysvaje eli menojemme ja tulojemme erotus. (Luvusta puuttuvat hoito- ja muut kulut, jotka myös lasketaan miljardeissa.)
Tämä on mielestäni Sinisen kirjan kova ydin. Mutta mitä se toteutetaan käytännössä? Kaipa Katainen tietää, kun kerran selvityksen tiskin alta tilasikin.
PS. Kannattaa huomata, ettei Himanen puhu mitään konsulteista ja harmaasta taloudesta. Ei myöskään maahanmuuton kustannuksista, jossa uhkana on väestöryhmien eriytyminen ja ghettoutuminen sekä periytyvä syrjäytyneisyys.
Eivät Himasen huomiot ihan täyttä tuubaa ole. Luin kirjan itsekin läpi ja jäin pohtimaan tuota mielenterveysjuttua. Kun jostain löytyisi luuta, joka lakaisisi kusipäät pomot pois viroistaan niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta, alkaisi kestävyysvaje nopeasti supistua.
VastaaPoistaOn kauheaa, kun kohta joka toisen suomalaisen mielenterveys horjuu. Pillereistä ei siihen ole apua. Jotain täytyisi tapahtua aivan arkielämän tasolla. Kun ei edes tarvitsisi joka aamu lukea lehdestä, kuinka väärin tässä eletään. Suomi, suomalaisuus ja varsinkin ne valkoiset, lihaasyövät heteromiehet ovat niin syvältä, ettei siihen auta kuin konekivääri. Tätä kun kymmenenkin vuotta kuuntelee alkaa päässä liikkua kaikenlaista.
Internetin hyödyntämisestä olen Himasen kanssa täysin eri mieltä. Nyt pitäisi jo toppuutella kaikkien asioiden siirtämistä nettiin. Uskokaa pois, me olemme joku päivä tosi pulassa, kun netti kaatuu tai sen kaappaavat tyypit, joiden ei pitäisi kulkea vapaina.
Minä en näe noissa ydinteeseissä omaperäisyyttä, tuossahan on tuhannesti kuultuja toiveita ja teesejä.
VastaaPoistaEsimerkiksi vain tässä nyt teesit 2, 3 ja 4:
Työhyvinvoinnin parantaminen pienentää työpahoinvoinnin työmenetyksiä.
Psyykkisen hyvinvoinnin edistämisellä vähennetään inhimillisesti & taloudellisesti kalliita psyykkisiä sairauksia.
Työllisyysasteen nostaminen 70 %:sta normaaliin 75 %:in tuo lisätuloa.
Mikä näissä on Himasen keksintöä? Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä, joita on hoettu vuosia ja vuosikymmeniä. Eikö Himanen siis sanokaan, miten työhyvinvointia ja psyykkistä terveyttä lisätään (keinot, varat?) ja miten työllisyyttä lisätään (keinot, varat?)
Joku on nyt tyhmä, ehkä minä.
Kyllä hän keinoihinkin viittaa, hieman korkealentoisesti vaan, filosofi kun on. Hän esittää uutta yhteiskuntasopimusta, siis sellaista jämerämpää Korpilampi-konsensusta, jossa hallitus, työnantajat, työntekijät, vapaamatkustajat ja kaikki merkittävät tahot sopivat pelisäännöistä ja panostuksista esim. juuri noihin yllä viittaamiisi asioihin.
PoistaKaveria ei jätetä -hengessä hän vetoaa siis yhteishenkeen, sillä kehityshän on jo kauan vienyt päinvastaiseen suuntaan.
Himanen taistelee yhteisvastuun puolesta itsekkyyttä vastaan, jos asian ylevästi ilmaisee. Koska hänen takapirunaan seisoo pääministeri, luulisi tällaisen sopimuksen syntyvän. Jonkun toisen esittämänähän asia olisi pelkkää korupuhetta. Korupuhetta se on nytkin, mutta ei välttämättä pelkkää. No, saa nähdä miten pojan käy. Palautuuko uskottavuus vai pysyykö pellen leima täältä ikuisuuteen.
Ok, tuo on jo konkreettisempaa. Vaan konkreettisinta se on, kun näkee sen ihmeen, että merkittävät tahot ja vapaamatkustajat saadaan ylipäänsä saman pöydän ääreen neuvottelemaan.
PoistaEn ole nähnyt Pekka Himasen esiintyvän ennen kuin Nybergissä. Minähän tykkäsin hänen persoonastaan, vaikka se oli vähän hutera tai hajalla, hapuileva, hidas ja vähän yskivä. Hänhän on ihan ihminen, kenties vilpitön. Kun vain sitten osaisi konkretisoida kaikki ajatuskaaret.
PS Jos tarkennan, niin sain hänestä sellaisen vaikutelman, että hän oli kaiken aikaa ikään kuin eri sfääreissä, eri planeetalla kuin Nyberg tai tavalliset ihmiset, ja hän joutui tekemään hirveästi töitä pystyäkseen laskeutumaan meidän tavisten tasolle. Ja tämä aidosti.
PoistaMukkaa odotellessa perehtykäämme toisen Lapin suuren pojan luovaan työhön.
VastaaPoistaKeminmaan Koijari, Tuusulan Totuuden Torvi Paavo I Erehtymätön, väyrystelijä inter pares, tarttui asiantuntevin ottein Himasen opukseen ja julkitoi seuraavanlaisia näkökohtia, joita tässä nyt luvallanne kevyesti kommentoiden toistelen:
Väyrynen huomautti terävästi, että Himanen puhuu hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden järjestämisestä, mutta ei edes mainitse kuntia!? Kuitenkin juuri ne vastaavat nyt ja tulevaisuudessakin pääosin näistä palveluista. Tarjolla ei siis ole eväitä levällään olevaan sote-sotkuun. Piste Paavolle.
Toinen hyvinvointiosion suoranainen virhe, Väyrysen mukaan, on Himasen laskelma työurien pituudesta. Paavon mielestä 37,5 vuoden työura ei riitä. Lasketaanpa asia omalta kohdalta: minulla 37,5 v eläkettä kerryttävää työtä täyttyisi 62,5-vuotiaana. Miten teillä? Tunnen tapauksia, jossa 37,5 v täyttyi 55-vuotiaana.
Myös Manuel Castellsin ajatukset talouden kehittymisestä globaaliverkostoiksi, jolloin Suomi voisi saada aikaan irtikytkeytymisen Euroopan hidastuvasta kasvu-urasta, ovat Paavon mukaan vanhentuneet, sillä globalisaatio on jo ajanut tämän ajattelun ohi.
Nousevat kehitysmaat ovat vahvoja ylijäämätalouksia, joiden teknologinen kehitys ylittää monessa asiassa länsimaiden tason. Siksi ne eivät tyydy “toimimaan globaalin arvoverkon alemman arvonlisäyksen kohtina”, kuten Himanen esittää.
Toisaalta Väyrysen mukaan Suomella on kolme valttikorttia: korkea koulutus- ja sivistystaso, rikkaat luonnonvarat ja Venäjän naapuruus. Näistä viimeinenhän on ollut juuri se "alemman arvonlisäyksen" kohde eli raaka-ainelähde, johon valmiit tuotteet myydään.
Väyrynen pelkää, että Himasen tutkimushanketta voidaan tulkita tavalla, joka on vahingoksi Suomen tulevaisuudelle. Eli kuvitellaan, että se puolustaa Euroopan yhdentymistä liittovaltioksi tai Suomessa kaiken toiminnan keskittämistä pääkaupunkiseudulle ja maakuntien kasvukeskuksiin.
“Laatu ratkaisee, ei ihmisten absoluuttinen lukumäärä”, päättää Väyrynen analyysinsa. Varmaan näin onkin, mutta se pätee tuotekehitykseen, ei markkinoihin. Siellä massa määrää.
Omasta puolestani totean taas kerran, ettei Paavo ole mikään tyhmä tai osaamaton mies. Hän on vain luonnehäiriöinen ja siksi torjuttava. Mutta luonnehäiriöinen oli Paasikivikin, jälkipolven silmissä Suurmies.
Toivonpa siksi totisesti, ettemme ikinä ajaudu niin kusiseen tilanteeseen, että Väyrynen olisi oikea mies maan johtoon.
Tänään Hesarissa (2.7.9 mielipidesivulla joku professori käsitteli Himasen eeposta hieman samaan tapaan ja samoin teemoin kuin itsekin tein eli aika positiivisen vakavaan sävyyn.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLuin kyseisen jutun, ja panin sen jopa syrjään kommentoidakseni sitä tänne, yhtä kohtaa josta ilmenee se epäluulo, jota kirjaa vain selanneena tunnen teesejä kohtaan.
VastaaPoistaNimittäin, Himanenhan sanoo vain, missä on vika (niin kuin emme sitä suureksi osaksi tietäisi), mutta ei sano, mistä otetaan rahat muutoksiin, jotka hän nimeää ja joiden toteuttamiskeinoista hän ei sano mitään.
Otan esimerkin. Professorin mukaan Himanen sanoo mm., että työpahoinvointia voidaan vähentää 20 prosenttia mielen sairauksien vuoksi varhennetulle eläkkeelle jäämisistä. Työt vain organisoidaan uudella tavalla. Kiansa paranee ja pysyy terveenä.
Siis jos työ organisoidaan esimerkiksi koulutoimessa uudella terveyttä edistävällä tavalla, se merkitsee kaikkien jo toteutuneiden ja aikeissa olevien supistusten ja säästöjen perumista. Luokkakokoja pienennettäisiin, kouluterveydenhoitoa lisättäisiin, joka kouluun tulisi psykologi ja terveydenhoitaja oppilaita hoitamaan, työrauhan muutos tapahtuisi kouluttamalla opettajia lisää ja lisäämällä myös opettajien määrää, korjaamalla homekouluja, perustamalla lisää virkoja - tämä ennen kaikkea koko matalapalkkasektorille, jossa naisia pidetään koko ikänsä epämääräisissä pätkätöissä, jotka masentavat heitä. Vai onko tämä juuri sitä töiden organisointia, jota Himanen tarkoittaakin? Päästään halvalla, kun pätevälle ei perusteta virkaa, vaan hänet lomautetaan säännöllisesti - organisointia tämäkin.
Ihan kuin filosofi ei huomaisi, että hänen ehdotuksensa ovat jo tuhannesti rahan puutteessa jääneet toteuttamatta. On puhuttava ensin silkasta rahasta, kun suomalaista yhteiskuntaa parannetaan - se on kylmä totuus.
Kirjan ja käsikirjoituksen Kristillinen filosofia kirjoittajana olin jälkilämmöllä jo Pekka Himasen julkaistua oman kirjansa nimellä Sininen kirja pitänyt yhtä vilpittömästi verkossa omilla verkkosivuillani "digikirjaa", jossa oli osioita käsikirjoituksestani Vaaleansininen kirja. Kaikki kirjankustantajat vieroksuivat minun tarjouksiani yhteistyöstä kirjani Kristillinen filosofia suhteen. Kristillinen filosofia on ollut julkaistuna e-kirjana vuosina 2013 ja 2019 Elisa Kirjassa. Naiskirjailijana ja filosofina minulla on vammana rahoituksen ja rahan puute. Nykyään odotetaan jopa, että lähes rahaton, mutta ei tuloton, pienituloinen kirjailija kustantaa omat kirjalliset tuotoksensa itse. Käsittämätön ja mahdoton yhtälö. Niinpä teen kirjoittajana ja filosofina aina parhaani. Omilla verkkosivuillani pidän neuvontaa talouskysymyksistä, antropologiasta, filosofiasta ja psykologiasta. Lisäksi julkaisen useimmat runoni tuoreeltaan itse (ilmaiseksi). Suomen kulttuuri-ilmapiirissä on useita vastakkain olevia ristiriitaisuuksia, jotka tuntuvat kasautuvan oman taivaani ylle: siitäkin on kirja Tummat pilvet. Runoilijan kuuluu olla nöyrä ja köyhä. Näin sanotaan myös kristityistä ihmisistä vanhojen kaunojen ja käsitysten vuoksi. Nyt voisin hyvin siirtyä käsittelemään sanan "kauna" sisältöä, mutta sanon vain vaatimattomasti, että sana kauna on yhtä kaunis kuin vielä siltana oleva Hakaniemen silta. Pragmaattinen, käytännöllinen - mitä estetiikkaa nykyään karsastetaan. Nöyrä ja vaatimaton nostaa päätään taas talohuippujen korkeudelle, eikä enää jaksaisi sietää kömpelyyttään, sitä on alettu peitellä. Kristillisyydessäkin kuitenkin toivottavasti minun ja muiden suomalaisten onneksi piilee ja kytee kauneutta, joka pitäisi hyväksyä myös kukoistuksena.
VastaaPoistaJa vielä illalla. Nyt luin huolellisemmin blogikirjoituksen, jossa käsitellään Pekka Himasen Sininen kirja -kirjaa. Oivallista!
VastaaPoistaBlogikirjoituksen ja muutenkin ratkaisun avain piilee mielestäni käsitteessä raha.
Jätän muille lukijoille löytää ratkaisuja, joita on useita omissa blogikirjoituksissani Uusi Suomi -verkkolehdessä Puheenvuoro ja Vapaavuoro -palstoilla sekä omien verkkosivujeni Ajankohtaista-osiossa. Verkkosivujeni osoite on http://www.kolumbus.fi/tyhjapaperi. Ja yllätys yllätys, ei pitäisi ehkä erikseen sanoa, näitä taloustietoja tällä kertaa tarjoilee nainen. Siksi niin huomaamattomasti ja huomiotta. Tunnen mielihyvää ja tyytyväisyyttä, että olen talousideani yleensä tuoreeltaan kirjannut ylös, siis kirjalliseen muotoon - ja vieläpä kaikkien nähtäville.
Minäkin olen lukenut Pekka Himasen kirjan Sininen kirja jo tuoreeltaan ja olen ollut siihen tyytyväinen. Ajattelu on hyödyllistä ja maailman tarkkaileminen myös hyödyllistä. Monen ihmisen näkökulma avautuu vähitellen teoiksi maamme hyväksi, kun ratkaisuja voidaan alkaa toteuttaa.
see cheap sex toys,dildo,wholesale sex toys,dog dildo,horse dildo,cheap sex toys,sex toys,sex chair,sex chair over at this website
VastaaPoista