Toisessa blogissani (Ikkunaiines) on ehdotettu yhteiskritiikin kirjoittamista valitusta teoksesta.
Luettaisiin sama teos ja kirjoitettaisiin siitä yksi kritiikki, niin että yksi aloittaisi tietyllä määrällä sanoja, toinen jatkaisi perään omalla itsenäisellä osuudellaan, sitten kolmas ja niin edelleen osallistujamäärän mukaan. Kritiikki olisi palapeli tai tilkkutäkki tai ehkä mosaiikkikuvio, eri kirjoittajien osat satunnaisessa absurdissakin järjestyksessä. Tajunnanvirraltakaan ei tarvitse välttyä. Vain päämäärä on kaikilla yhteinen. Kritiikki-sanankin voi varsinaisessa merkityksessään mielestäni unohtaa, mutta saa sen pitää kirkkaasti mielessäänkin.
Idea on kokeilemisen arvoinen, ja riemulla olen valmis siihen, mikäli ainakin muutama osallistuja ilmoittautuu mukaan. Kirjoittamiseen voi silti osallistua ilman ilmoittaumistakin, paikan päällä, umpianonyyminä, tutulla nimimerkillä tai omalla nimellä. Teknisistä yksityiskohdista annetaan tarkemmat ohjeet myöhemmin, kun kirja on valittu.
Nyt siis ehdottamaan kirjaa ja mielellään etukäteisilmoittautumaan! Ehdottaa voi tässä kommenttiosiossa tai Iineksen blogin puolella, meneillään olevassa keskustelussa. Sieltä ehkä ehdotukset huomaa nopeimmin. Sähköpostiakin voi käyttää (ikkunaiines at gmail.com).
Ehdotettu on jo Aki Ollikaisen teosta, mutta lisää ehdotuksia kaivataan. Lista täydentyy aina, kun ehdotuksia on tullut.
1. Aki Ollikainen, Nälkävuosi
2. Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen
3. Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä
4. Harry Martinson, Aniara
5. Anja Kauranen, Sonja O. kävi täällä
6. Joel Lehtonen, Kuolleet omenapuut tai Rakastunut rampa
7. Markuksen evankeliumi, (Uusi testamentti)
8. Ivan Aleksandrovitš Gontšarov, Oblomov
9. Leena Krohn, Hotel Sapiens
10. Riikka Pelo, Jokapäiväinen elämämme
11.
Sivupalkissa on kysely, jossa voit äänestää kiinnostavinta kirjaa lähinnä tätä yhteiskritiikkiä varten. Rastita siis pari vaihtoehtoa tai kirjoita kommentteihin jokin muu kiinnostava teos, josta arvelet syntyvän keskustelua. Äänestä siis, vaikket aikoisikaan osalllistua keskusteluun !
Kirjoittaja Iines
Seitsemän veljestä olisikai tuttu?
VastaaPoistaAnonyymi, olet oikeassa, Seitsemän veljestä on tuttu, ja se on lisäksi hyvinkin mielenkiintoinen ehdotus.
VastaaPoistaIines onkin oikea tietoturvavelho, sillä yritin äänestää kahdesti - ja järjestelmä torjui aikeeni tylysti.
VastaaPoistaAnnoin ainokaisen ääneni Seitsemälle veljekselle, sillä olisi todella hupaisaa lukea kerran vielä kirja, josta muka tietää jo kaiken ja josta on jo varma mielipide. (Muistaakseni Matti Pulkkinen haukkui koko kirjan lukukelvottomaksi?).
Mielenkiintoisia kysymyksiä ovat mm. onko Simeoni homo, onko Timo tyhmä, onko Juhani vihapuhuja ja onko Venla lutka?
Kerron jo yhden mieltäni kauan askarruttaneen asian: veljekset kosivat joukolla Venlaa, sen jälkeen he asuvat (muistaakseni) 10 vuotta Impivaarassa, sieltä palattuaan Juhani saa Venlan vaimokseen. Kuinka ihmeessä verevä Venla säilyi naimattomana 10 vuotta?
Tätä olen pähkäillyt useina unettomina, synkkinä syysöinä.
Tapsa, juuri annoin itsekin ääneni tuossa Markuksen evankeliumille ja Oblomoville, ja huomasin, että jotain häikkää kyselyn tekniikassa on, ennen kuin se ottaa äänen. Ja monta voi äänestää samalla kertaa, pitää vain painaa aika tukevasti ja katsoa, että ääni menee perille.
VastaaPoistaKivessä on paljon kaluttavaa, uusi aika, uudet näkökulmat - pätee kaikkeen kirjallisuuteen. Kannatan sitäkin, mutten nyt pannut rastia siihen, kun arvelin, että saa se kuitenkin ääniä.
Lainasin muuten juuri tässä aamusella Thomas Bernhardin viisiosaisen elämäkertasarjan, jonka aion seltäät, ennen tätä yhteislätinää.
korjaan: selättää aamusella
VastaaPoistat. iines evk
Tapsan kysymykseen vastaan: melkein kaikki veljekset kävivät Impivaarasta salaa Venlan luona kyläilemässä, kukin salaa toisiltaan.
VastaaPoistaÄänestin Aleksikseen kirjaa minäkin, haluan tukea lupaavaa esikoisromaanin kirjoittajaa.
Olisitkohan tukenut silloin joskus, Riku? Tätä mietin omallakin kohdallani, kun ei voi tietää, miten silloin olisi käyttäytynyt, kun valtavirrat olivat aivan toisenlaiset.
PoistaMinäpä valitsen Sinuhen.Ja siksi,että haluaisin kuulla muiden ajatuksia siitä,miten sen tarina istuu tähän aikaan.Johon se mielestäni istuu erinomaisen hyvin.Itseäni kiehtoo kirjan henkilöiden analysointi ei niinkään henkilöinä vaan instituutioina ja ilmiöinä yms.En tiedä onko siinä järkeä...,mutta silti.No,hups..
VastaaPoistaSyysmyrsky, hienoa! Jos haluat, voisit kruksata hänet tuohon kyselyyn.
PoistaKoska on niin miesvoittoista, niin ehdotan kirjalistalle Leena Krohnin Hotel Sapiensin. Annoin tosin kaksi ääntä jo, hyviä kirjoja kaikki.
VastaaPoistaHyvä, Anonyymi! Panen sen jopa vielä tuohon listaan , vaikkei tuo lista välttämättä määrääkään valittavaa kirjaa, kunhan antaa vähän suuntaa. Valintaan voi vaikuttaa myös sanallisesti koettamalla vaikka lahjoa minut. Avomersua ei nyt ihan tarvitse osoittaa alleni, katumaasturikin käy.
VastaaPoistaMiten tuosta listatasta noin miesvoittoinen tulikin? Itsekin mietin noita F-ehdokkaita ja Riikka Peloa.
En saanutkaan Krohnia enää tuohon kyselyyn omaksi rivikseen, joten häntä voi kannattaa kohdassa "Muu" nimeämällä hänet kommentissa.
PoistaRiikka Pelon romaani Jokapäiväinen elämämme on todella hyvä romaani. Ajattelin lukea sen toisen kerran. Se on hyvän romaanin merkki, että siihen palaa, siihen voi palata, on miltei pakko palata.
PoistaEniten juuri Riikka Pelon kirja minua kiinnostaakin noista ehdokkaista ja kieltämättä myös tuo Leena Krohn. Niiden ongelmana tähän yhteiskritiikkin on niiden saatavuus kirjastoista, kun F-ehdokkaat ovat varattuja usein pitkälle kevääseen asti. Mutta esim esimerkiksi Pelon voisi hyvinkin ostaa itselleen ja kirjoittaa siitä vaikka erikseen.
PoistaPS Lisäsin Pelonkin tuohon kokoomalistaan, sillä uskon sillä olevan kannatusta laajasti, kirjan jo saaman palautteen vuoksi.
PoistaKävin tarkistamassa pääkaupunkiseudun kirjastotilanteen ja vielä eilen illalla näytti,et Pelon sais yhdestä kirjastosta ilman varausta,jos ehtii hyllylle ajoissa.Muuten varauksia oli 608 ja kirjoja yhteensä 75 kpl.Aion lukea,mut en ole varma,ehdinkö sinne hyllylle,joten laitoin itseni jonoon.
VastaaPoistaMinä muuten sen toisen ääneni annoin, kuis ollakaan, Sinuhe epyktiläiselle. Waltari oli nuorena ollessani minulle tärkeä. Nykyään mielummin luen kuin turpiini otan, ainakin jos kovin pahasti meinaavat lyödä.
VastaaPoistaTämä on kuitenkin vain yksi kirjakirjoitus. Minusta mukavaa olisi, jos näistä uusista ehdotuksista (tai jostain muusta) voisi joku kirjoittaa omansa (jos äänestyksessä eivät voita). Uudet kirjoittajat tekisivät hyvää. Syysmyrsky, Pikkuanni, anonyymi?
Tuo Rikun on hyvä ehdotus, jonkalaista itsekin mietin. Uusia kirjoja on vaikea saada kirjastosta kaikkien yhtaikaa. Kyllä tähän yhteiskritiikkiin kannattaa valita vanha klassikko, joka saa paljon ääniä.
VastaaPoistaJa huomatkaa tosiaan, että tänne voi hyvinkin mieluusti joku uusi kirjoittaa kirjaesittelynsä. Ottakaa yhteyttä sähköpostiin, jos joku tahtoo kirjoittaa jostakusta mieltään kiehtoneesta kirjasta, etenkin jos omaa blogia ei ole tai jos blogi on sävyltään semmoinen, ettei tahdo siihen esittelyä. Kaikki ovat tervetulleita.
Mikäli minä Mikiksen idean ymmärsin kimppakritiikistä niin, saa vapaasti arvostella omia käsityksiä kirjasta? Voi verrata Männistön Venlaa Sinuhen Neferneferneferiin. Ei ole pakko samasta kirjan henkilöistä puhua vaan voi puhua myös muista?
VastaaPoistaArvostella omia käsityksiään kirjasta?
VastaaPoistaPSKirjan henkilön vertaaminen muihin kirjallisiin hahmoihin on kaikessa kritiikissä käsittääkseni tavanomaista.
VastaaPoistaDeletoin pari typerää kommenttiani pois. Ehkä jonkinlaisia puitteita tulevalle kirjoitukselle kaivattaisiin. Minäkään en iloitteluja mummomuussa ole lukenut, tarkkaan en tiedä mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaEikö se riitä ohjeistukseksi, että kirjoitus liittyy käsiteltävään kirjaan tavalla tai toisella?
VastaaPoista(Se meidän Mummostoorimme oli ihan erilainen ja alkoi lähes spontaanisesti, muistaakseni ilman sopimusta mistään. Meitä oli vaan koolla riittävä määrä hullutteluhaluisia.)
Periaatteessahan jo nyt kuka tahansa saisi kirjoittaa Einesbaariin alustetuista kirjoista omia näkemyksiään, ja moni on kirjoittanutkin, mutta koska päävastuu on ollut jollakin toisella, niin kummasti se vain rajoittaa halua/uskallusta.
Näkisin kimppakritiikin idean siinä, että se voi avata omituisia näkökulmia ja johtaa jutun suuntaan, jota ei muuten tulisi ajatelleksikaan. Esimerkiksi sellainen yksinkertainen huomio, jonka Kemppinen juuri esitti Päätalosta: ei hän kuvaa pikkutarkasti niinkään asioita ja tekemisiä sinänsä (an sich), vaan kokijan tunnetiloja. Siinä on Päätalon ero esim. Hyryyn ja muihin modernistisiin klapikirjailijoihin.
Vaan siis jonkun pitää aloittaa. Kuka se olisi ja miten hänen tekstinsä eroaisi Einesbaarin muista kritiikeistä? Mikä tekisi nyt ehdotetusta yhteiskritiikin erotuksena tässä jo olleista kritiikkikeskusteluista?
PoistaMinä olen mielestäni esittänyt esimerkiksi jo Kristina Carlssonin romaanista ihan omanlaisiani näkemyksiä, en ollenkaan sitä, mitä kritiikeissä esiintyi. Tällä en tarkoita sitä, että minun esittelyni olisi olut laadukas, vaan ihan sitä, että tottakai esittelyssä saa aina esittää poikkeavia, omia käsityksiä - eikös se ole jopa tarkoitus! En edes oikein ymmärrä, miksi se voisi olla jollakin tavalla huono asia. On sitten ihan kommentoijien asia, laajentavatko he kritiikkiä omaan suuntaansa, mikä on ollut aina nimenomaan tavoitteena. Mikään ei ole niin herkullista, kuin kritiikin kritiikki.
Eli, kuten huomaatte, tuo on ydinkysymys: millainen tekninen muoto yhteiskritiikille on? Onko se luettavissa kokonaisena blogitekstinä vai kuuluuko siihen mukaan myös kommenttikeskustelu? Halloo Mikis?
Joka tapauksessa voitte varmaan jo miettiä, mikä lopulta ajoi veljekset korpeen ja miksi teos on täynnä miehiä, mikä on aika luonnoton astetelma muussa kuin sodassa.
Raamit tarvitaan ehdottomasti, ja olen itsekin vähän epävarma vielä, millaista kritiikkiä tarkkaan ottaen Mikis tarkoitti. Toistaiseksi ainoaksi helpohkon ja vaivattoman käyttökelpoiseksi tuntuu jäävän semmoinen, että joku kirjoittaa ensin lyhyehkön - ei käsittääkseni pajatson räjäyttävän - leipätekstin, toinen jatkaa kommenteissa, ja sitten m
VastaaPoistakuka tahansa.
Vaan: miten tällainen muka eroaa muista kritiikeistä, joita täällä on? Täällähän on kommentoitu jokaista kirjoitusta hyvinkin ahkerasti, jos vaikka vertaa muihin kirjablogeihin.
Yhteiskritiikki olisi nähdäkseni sellainen, joissa on paloja eri kirjoittajilta leipätekstissä, toisin sanoen blogikirjoitus muodostuisi eri kirjoittajien jaksoista, jotka eivät, ei rasittavaa työtä. Tällainen olisi siis kuitenkin palapeli, mosaiikkikuvio, lasimaalaus, josta lukija sitten saisi monta näkökulmaa tai menisi kenties vähän hämilleen. Ja sitten kommenteissa ruodittaisiin vapaaseen tyyliin yllä esitettyä, kuka tahansa voisi kommentoida, jolloin teos valaistuisi lisää. Miltäs tämmöinen tuntuu?
Eli lähettäisitte minulle palasia, jotka minä julkaisisin eetteriin peräkkäin, suluissa aina kirjoittajan nimi. Voisin myös siirtää jotkin kommentit leipätekstin joukkoon blogin puolelle, kunnes se olisi tarpeeksi painava ja pitkä, loput kommnetit, varsinkin hyvin lyhyet, saisivat olla kommenttien puolella.
Saitteko tolkkua? Onko parempia ehdotuksia? Helpoin ja kivoin ja vaivattomin tapa, jossa tulos kuitenkin olisi kohtalaisen raamikas tai sitten vallan mainio?
Korjaan yhden kohdan, kamalasti lyönti- ja muokkausvirheitä, anteeksi:
PoistaYhteiskritiikki olisi nähdäkseni sellainen, joissa on paloja eri kirjoittajilta blogiteksitssä, toisin sanoen blogikirjoitus muodostuisi eri kirjoittajien jaksoista, jotka eivät nivelly toisiinsa välttämättä mitenkään.
Tapsa, voisiko tuon "Kadonneen Mummon salaisuus" jatkokertomuksen pistää nettiin omana juttunaan!? Minusta se on ihan pöljä! Ja hauska. Ps. Huomautan, jotta huomaisitte: ei minua omat tekstini kiehdo; ihan tarpeeksi saa hävetä niitä yksikseenkin. Mutta se "projekti" oli hauska; hauskinta oli kun ei koskaan tiennyt mitä seuravaksi tapahtuu. Ihmetteli vain. Kun ohi kiiti troikka, sitten kvintetti, sitten sekstetti ja septetti, ja lopuksi (vahvistettu) oktetti.
VastaaPoistaSiks' vähän arveluttaakin... että 'kollektiivinen kirja-arvostelu' ei ehkä samalla tavalla "vedä"? Kun siinä on tietty formaatti (=tellinki). Kysyn vain? (Tätä kai Anonyymikin tarkoitti kun kysyi "saako vapaasti arvostella omia käsityksiään kirjasta"? - Sepäs se siinä!)
Ei se varmaan vedäkään samalla tavoin. Mutta Mikis, tämä oli sinun ehdotuksesi tämä yhteiskritiikki. Siltä menee pohja pois, jos ehdottaja ei innostukaan siitä.
PoistaKyllähän minä innostun - miksen innostuisi? Mutta vähän olen myös skeptikko, pragmaatikko, onasti ja pyknikko, kin.
VastaaPoistaPs. Olen täynnä henkeä kuin ilmapallo. Ja odotan kevättä... ruusunmarjojen piikkejä.
VastaaPoistaIines kyseli miten kimppakritiikki eroaa näistä jo täällä olevista?
VastaaPoistaNo vaikka siten, että jo ensimmäinen alustus jää kesken. Se voi jäädä kesken millä tavalla vaan, mutta kuitenkin niin, ettei se selvästikään ole kuin sirpale kokonaisuudesta.
Teknisestä toteutuksesta sanon vain sen, että sen on oltava helppo. Jos jäämme odottamaan, että jokainen lukee kirjan ja lähettää Iinekselle oman kritiikinmurusensa, niin saamme odottaa vappuun saakka.
Mutta mukavaa on, että pohdimme tätä näin paljon!
Tässä ehdotukseni, veljet ja siskot, sedät ja tädit, mummot ja vaarit:
Luetaan ensin ensimmäinen luku ja arvotestellaan se joukolla! Minä voin lähettää ensimmäisen kritiikin jyväsen, niin pääsemme alkuun (ja sitten toiseen, kolmanteen ja sadanteen lukuun).
PS. Niin, kai kirja on 7 veljestä? (Vaikka ei kai sillä niin väliä ole, vaikka arvostelisimme sikin sokin eri kirjoja?)
Nyt alkaa Lyyti kirjoittaa. Ja juuri tuota tarkoitin, että jos jokainen lähettää minulle erikseen hengentuotteensa, tästä tulee raskas ikuisuusprojekti, joka ei pääty konsanaan.
VastaaPoistaSovitaan siis, että Tapsa aloittaa laatimalla alusta - voi olla mielestäni kyllä jopa kolme tai neljä ensimmäistä lukua - jutun, jossa sanoo ja tekee mitä tahtoo, ja tämän jälkeen keskustelu on avoin kommenteissa noista samoista luvuista, joista Tapsa kirjoittaa. Ja sen jälkeen joko minä tai Mikis tai Riku tai mielellään Joku Muukin laatii muutamasta seuraavasta luvusta oman tekstinsä - joka pannaan Tapsan kritiikin perään - jossa sanoo mitä tahtoo, ja taas juttu jatkuu kommenteissa, joissa muut sanovat mitä ja miten tahtovat. J.n.e.
Toisin sanoen henki olisi vapaa ja aineeton ja vailla mitään sen kummempia sääntöjä, mutta kirjoittamisella olisi nyt muotonsa. Ja kritiikki olisi yhteiskritiikki, kun minä siis lisäisin - tai te itse suoraan, voin antaa salasanat Einesbaariin - aina sen uuden osuuden, jossa on 2 - 4 lukua kirjoittajan valinnan mukaan. Yhteiskritiikki olisi siis koko kirjasta ja kommenteissa lisää kustakin osuudesta. Jos juttu paisuu pitkäksi, sen voi jakaa uudeksi postaukseksi, eli olisi vaikka yhteiskritiikki I ja II.
Sopisiko tämmöinen, että päästäisiin tästä normipuolesta eroon? Jos sopii, hyvä, jos on vielä parempi ehdotus, aina parempi. Minua tämä alkaa taas ilauttaa, varsinkin, kun silmäilin veljesten kieltä ja sanomisen poljentoa. Voi veikkoset!
Sopisi,
PoistaHienoa, tosin tuossa sopisin jälkeen on pilkku ja peräkaneetti puuttuu, mutta oletetaan, että siinä kehuttaisiin ehdotusta.. Näin teemme sitten ja päästään alkuun.
VastaaPoistaKiven lukenimen on vähän vaarallista minulle. Poljento nimittäin on varsin tarttuvaa, vaikka se on kaukana mistään standardeista ja nykytyyyleistä. Ehkä juuri siksi. Kaivakaa siis Veljeksenne esiin ja lukekaa opusta uusin silmin.
Oli niin hämärää, että tökkäsin työmiehen sormeni vahingossa pilkulle. (Ehkä jätinkin sen alitajuisesti kesken, ikään kuin lähtölaukaukseksi tuleville Kesken Eräisille & Kasvuisille Kritiikeille.)
PoistaNo jestas, täällä on niin hämärää, että luin vahingossa väärin.
PoistaKirjailija Riikka Alakoski kehuu tänäisessä iltapäivälehdessä Seitsemää veljestä, kun kysytään, mihin teokseen hän haluaa palata. Kielen takia, ihan niin kuin minäkin. Kieli on edelleen uskomattoman rikasta, ja pöljä on se, joka ei tätä Kiven neroutta ymmärrä.
PS Tarkoitan tietenkin Riikka Ala-Harjaa.
PoistaAlakoski tuli samassa lehdessä olleesta Susanna Alakosken köyhyyskirjasta, jonka Susanna Koski oli lukenut.