tag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post7243210897754572806..comments2023-10-28T11:12:09.614+03:00Comments on Einesbaari: OIKEA KUVAIineshttp://www.blogger.com/profile/14862017367105741595noreply@blogger.comBlogger29125tag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-58051664283566587402011-11-11T14:00:11.174+02:002011-11-11T14:00:11.174+02:00Tapsa, tämä on syy, miksi en uskalla ylipäänsä suo...Tapsa, tämä on syy, miksi en uskalla ylipäänsä suositella kirjoja oikein kenellekään. Ei voi tietää, mistä kukin lopulta pitää, ellei tunne hänen kirjallista makuaan ennalta.<br /><br />Voi hyvinkin olla, ettet pidä kirjasta, joka kertoo pienistä asioista, viipyillen, vähän ankeissa miljöissä.<br /><br />Monesti juuri tämmöinen min imalistisuus on jopa kriteeri, kun valitsen luettavaa, tai sanotaanko, että se edesauttaa kiinnostustani. Jos teoksessa on lisäksi aistittavisssa psykologista ihmiskuvausta - olen kyllästynyt siihen että kaikilla on kurjaa vain kurjan yhteiskunnan ja köyhyyden vuoksi - niin sen parempi, kirja on minua varten.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-32514351517300480142011-11-10T12:30:58.848+02:002011-11-10T12:30:58.848+02:00Onkohan Finlandia-ehdokkuus syy lukea tämä kirja v...Onkohan Finlandia-ehdokkuus syy lukea tämä kirja vai syy jättää lukematta? <br /><br />Ehkä luen, kun se on niin lyhytkin. Mutta pelkään, etten pidä siitä!?Tapsanoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-55515656415530100302011-09-29T10:33:05.196+03:002011-09-29T10:33:05.196+03:00Char,
hienosti kyselet ja analysoit, minun mieles...Char,<br /><br />hienosti kyselet ja analysoit, minun mielestäni. Tärkeämpää onkin kysyä kuin vastata!<br /><br />Aika harva taisi tämän kirjan loppujen lopuksi ehtiä tähän mennessä lukea, mutta uskon, että se ajan kuluessa saa enemmän lukijoita. Määrä ei ole tärkeä, mutta näin hyvälle kirjalle soisi tietenkin laajempaakin huomiota.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-15387852622415542192011-09-28T23:57:04.775+03:002011-09-28T23:57:04.775+03:00Idea siitä, että tieteentekijät kumartavat toisten...Idea siitä, että tieteentekijät kumartavat toistensa saavutuksia?<br /><br />Tieteilijät eivät oman kertomansa mukaan kumarra ketään, vaan valppaina vahtivat omaa teoriaansa. <br /><br />W. ei ole sen kummempi kuin muukaan tieteilijä.<br /><br />- Jos ei halua parisuhdetta tai perhettä: onko se vika? Mistä lähtien musiikkia tai taidetta PITÄISI ymmärtää tai rakastaa?! <br /><br />Ja miksi järkiperäinen, kylmäkiskoinen ajattelu olisi virheellistä? Ilkeys ja sarkasmi sallittaneen kaikille. Samoin kuin aseksuaalisuus, tai inho jotain sukupuolta tai kaikkea sukupuolisuutta kohtaan.<br /><br />Kun puhutaan monikulttuurisuudesta tai monimuotoisuuden hyväksymisestä: eikö pitäisi hyväksyä myös meidän maailmamme Williamit? Eikä ulkoistaa heitä jonkin "diagnoosin" alle? <br /><br />- Eikö mies saa keskittyä jäkäliin, tykätä, että naiset ovat keskimäärin hömelöitä (paitsi joskus, jos se on vaikka sisko - joka sekä kutoi, että oli turvana ja auttoi muutenkin), ja kollegat turhanpäiväiväisiä, ja silti saada arvonsa.<br /><br />Minkä tunnustuksen William kuolemansa jälkeen sai. On kirjaa ja kokoelmaa ja puistoa.<br /><br />Ynnä että tieteen tekemiseen kuuluvat virheet ja väärinkäsitykset: on pakko ottaa kantaa, jotta muut voivat peilata ja kokeilla teesejään.<br /><br />En siis ole ainoa, joka intohimoisesti tietää olevansa oikeassa. <br /><br />Vaan nyt taas lipsun; mies haluaa aikaani, ja töitäkin pitäisi tehdä.<br /><br />En näe syytä roikkua täällä, kun luen väärin, sikäli että peilaan lukemaani itseeni ja elämääni liikaa. - Juu, William ei hyväksyisi ollenkaan! :)<br /><br />Idea kaikille ihmisille avoimesta kirjallisuuspalstasta on hyvä; minä nyt menetin makuni täysin tähän baariin, kun juttuni poistettiin. <br /><br />Kirjallisuushistorian kannalta se oli varmasti oikea valinta; minä itse kirjoitan muualle.<br /><br />Aika ei riitä kaikkeen. <br /><br />Luen sekä kirjoja että kommentteja täällä jatkossakin mielelläni! :)<br /><br />Olen jo lukenut Meriluodon; seuraavaksi siis kohteena se! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-17116510671631491312011-09-28T18:10:16.018+03:002011-09-28T18:10:16.018+03:00Iines,
Kiva kun jaetaan kaikkea - eilen Esko Valt...Iines,<br /><br />Kiva kun jaetaan kaikkea - eilen Esko Valtaoja sanoi aika hyvin, kun huomautti, että tieteentekijät (oli muuten metkaa seurata tiedemies/tieteentekijä-termien käyttöä. En demonisoi ketään, mutta eroa oli) eivät välttämättä suinkaan ymmärrä ja polvistu arvostamaan uusia teorioita (esim. oli Einstein).<br /><br />Tieteilijät ovat paremminkin kuin amerikkalaisia vapaapainin mestareita; siellä sitä köysistä hypitään hölmöilyihin.<br /><br />Oman idean puolustus on tärkein. Oma ego pullistuu. - Ja sen käsittää!<br /><br />Mikä tässä nyt mättää?Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-57683848169705324942011-09-20T19:03:30.821+03:002011-09-20T19:03:30.821+03:00Hienoa, Delilah. Tämä puheenvuorosi oli sen verran...Hienoa, Delilah. Tämä puheenvuorosi oli sen verran hyvä ja perusteellinen, että uskon lukijoitten tykkäävän tyylistäsi.<br /><br />Ja mikä estää siis ketä tahansa laatimasta alustusta. Ehdottakaa itseänne, en aina viitsi kauheasti pyytää, etten painostaisi ketään.<br /><br />Minua kyllä kiinnostaisi, Char, sinun alustuksesi jostain Pekka Töpöhäntä tai Muumi-kirjasta, kun niihin olet usein viitannut?Iineshttps://www.blogger.com/profile/14862017367105741595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-33255205291994260452011-09-20T15:24:26.848+03:002011-09-20T15:24:26.848+03:00Iines, ehkä joskus myöhemmin mietin alustusasiaa u...Iines, ehkä joskus myöhemmin mietin alustusasiaa uudelleen, jos tiukka paikka tulee ja alustuksen kirjoittajista on pulaa, ja sytyttävä kirja kohdalle sattuu. <br /><br />Char, miksi minun pitäisi loukkaantua? Jos olet eri mieltä joistain ajatuksistani, Sinulla on siihen oikeus. Se, etten painottanut jäkälätutkijan saavutuksia ja opillista sivistystä, ei nähdäkseni ole mikään virhe. Ei kommentoinneissa tarvitse käsitellä kaikkea,mitä kirja meille paljastaa, vaikka itse alustus vaatiikin teoksen laajaa käsittelyä. Painotin asioita, jotka itseäni koskettivat.Delilahnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-90308174825227832192011-09-19T20:39:33.590+03:002011-09-19T20:39:33.590+03:00P.S. 2 Delilah,
kirjoittaisit alustuksen!!! Tekst...P.S. 2 Delilah,<br /><br />kirjoittaisit alustuksen!!! Tekstiäsi oli ilo lukea, ja peilata omia tunteitani siihen. - <br />Vaikka luen ja koen asioita eri tavalla, nautin suunnattomasti sinun analyysistäsi! <br /><br />Ethän ota minun mielipiteitäni kritiikkinä?!Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-23206800645419486282011-09-19T20:25:23.224+03:002011-09-19T20:25:23.224+03:00P.S. 1800-1900 luvun taitteessa luonnolla, puistoi...P.S. 1800-1900 luvun taitteessa luonnolla, puistoilla ja kansanpuistoilla oli yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Säätyläiset (ja ainakin ylempi keskiluokka) pasteerasivat Helsingissä Esplanadilla ja Kaivopuistossa; työväestö ohjattiin ns. kansanpuistoihin (Seurasaari, Korkeasaari). <br /><br />Puistoja/virkistysalueita ei rakennettu viikon miettimisen jälkeen; W varmasti oli perillä myös tästä luokkajaosta. Eivät siitä kaikki pitäneet. Kirjan W kokee olevansa jossain välimaastossa, näin ymmärsin. - Toki silloin intohimoiselle luontoharrastajalle viheralueitten jakaminen yhteiskunnallisen aseman mukaan saattoi olla ongelmallista?<br /><br />Viheralueitten rakentaminen säätyjen mukaan saattaisi selittää kirjan Wn halukkuutta irtautua suomalaisesta luokkajaosta, ja muuttaa Pariisiin. - Siellä voisi olla sama meininki, mutta ainakaan siihen ei ulkomaalaisena tarvinnut ottaa kantaa.<br /><br />Ihan lyhyesti: kansanpuistojen tarkoitus oli saada työläiset ja alaluokka nauttimaan koskemattoman luonnon parantavasta vaikutuksesta. Pois viinapeikon ääreltä; siellä sitä vehreässä maastossa koko perhe joisi kaffetta ja kirmailisi nurmikolla.<br /><br />Säätyläisten kaupunkipuistot sen sijaan suunniteltiin "esteettisesti silmää miellyttäviksi", eli keinotekoisia rakennelmia oli; näinhän sitten parempi väki sai nauttia luonnosta sivistyneesti. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-30806041629640867712011-09-19T20:03:52.782+03:002011-09-19T20:03:52.782+03:00Williamista tuli legenda. Jäkälät eivät ole medias...Williamista tuli legenda. Jäkälät eivät ole mediaseksikkäitä, mutta historiaan hän on jäänyt, ja vieläkin hänen työtään ja kokoelmiaan pidetään tärkeinä, eikä vain meillä Suomessa. - Asuin aikoinaan Helsingissä ihan Nylanderin puiston kupeessa; kyllä hän tunnustusta on saanut, ja siten jäänyt historiaan. Legendana.<br /><br />Vaikka W. oli väärässä eräissä (ja ehkä tärkeimmissä) teorioissaan, se ei vähennä hänen työnsä arvoa. Juuri erilaiset teoriat, tulkinnat ja väittelyt ovat tieteen suola, ja jopa välttämättömiä sille, että käsityksemme edistyvät, toivottavasti faktisesti oikeaan suuntaan. Jos kukaan ei uskalla olla ääneen varma kannastaan me muut emme voi ottaa kantaa, mikä on välttämätöntä tietämyksen lisääntymiselle. Kaikki tieteentekijät käsittääkseni ovat varmoja siitä, että ovat oikeassa, kun julkaisevat väitteitään; eriävät mielipiteet saavat käsittääkseni harvat haahuilemaan hätääntyneinä ja pyörittelemään peukaloitaan... <br /><br />Minä en ainakaan mumise, että "toisaalta, ja sitten taas toisaalta", jos jonkin väitteen esitän (en nyt väitä itseäni tieteentekijäksi, mutta päivähommakseni kuitenkin asioita tutkin). Ja kun joku teoria on mielestäni oikea, tiedän, että olen oikeassa (eikä toisin voida todistaa). - Tämä ero siis Williamin ja minun välilläni on; hän erehtyi teesissään, minä en. ;) :)<br /><br />Se, että W. halusi näpäyttää muita tutkijoita on mielestäni inhimillistä - ei siis kaunista tai jaloa, vaan inhimillistä. Kun on varma siitä, että tietää parhaiten, ja muut ajavat ohi ja yli: kukapa ei haluaisi revanssia?! Kilttiä se ei ole, mutta ymmärrettävää. Ja varsinkin Darwinin kohdalla W tiesi, että työ on erityisen ainutlaatuista; minäkin olisin jäkälätutkijana halunnut päihittää evoluutioteorian! :)<br /><br />Wn aikana oli aika tavallista, että taiteilijat ja tieteilijät matkustivat asumaan mm. Pariisiin. Kirjan W oli erakkoluonne, jos näin karkea yleistys sallitaan. Ranskassa oli helpompi hautautua työhön, ja sivuuttaa kiusalliset ihmissuhteet... Ja jos ollaan rehellisiä: oikeasti läheisten kanssa on usein niin hankalaa, jos heihin panostaa, ettei saada analysoitua edes 510 jäkälää elämän aikana. Sanoo kokemuksen syvä rintaääni.<br /><br />En siis nyt ota kantaa Wn valintoihin; pohdiskelen vaan vaihtoehtoja. <br /><br />Jostain syystä muutto Ranskaan oli välttämätöntä hänelle. Syitä voimme vain arvailla. Köyhyys ja puute olivat se hinta, jonka hän maksoi omasta rauhastaan. Minusta jo tuo fakta riittää kertomaan, ettei hänellä ollut oikeasti vaihtoehtoja! Kukaan ei huvikseen valitse noin kivistä tietä, väitän.<br /><br />Ja kun kirjan W piti enemmän jäkälistä kuin ihmisistä (seurana, siis) on aika ymmärrettävää, ettei hänelle tullut mieleen antaa lahjoja, tai olla sosiaalisesti vastavuoroinen. Jäkälistä hän piti; eivät nekään mitään tehneet tai mitenkään reagoineet hänen huomioonsa. Passiivisuus kiinnostuksen kohteilta oli normi; miksei se olisi pätenyt myös häneen?<br /><br />W toisaalta odotti ja iloitsi päivälliskutsuista ja ruokalahjoista. Sekin sopii. - Varmaan hänkin vaali aarteinaan kaikkia näytteitään, ja teki parhaansa, että ne menestyisivät.<br /><br />Ja pettyi pihiyteen, koska ansaitsi mielestään parempaa. Käsi sydämelle: kuka meistä ei ole pettynyt siihen, ettei ole saanut sitä tunnustusta tai sellaista kohtelua, jonka oikeasti ansaitsisi?<br /><br />Minusta Carlson ei siis kertonut pelkästään katkeroituneen ja erakoituneen älykkövanhuksen tarinaa, vaan puuttui syvempiinkin aiheisiin: mikä on sinulle elämässäsi tärkeintä? Minkä puolesta uhraat kaiken? Miten reagoit pettymyksiin? Mihin olet valmis, että unelmasi toteutuisi? <br /><br />Vastauksia en saanut, mutta paljon hyviä kysymyksiä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-86158189172509519242011-09-19T20:02:45.034+03:002011-09-19T20:02:45.034+03:00Jouduin viikoksi vuodelepoon. Hipsin kirjoittamaan...Jouduin viikoksi vuodelepoon. Hipsin kirjoittamaan tämän jutun, ja nyt palaan kiltisti petiin. :)<br /><br />Täällä käytyyn keskusteluun minulla ei ole juurikaan mitään objektiivista lisättävää. Nautin kovasti kaikista kirjoituksista ja analyyseistä; itse tulkitsin kirjaa hiukan toisin. <br /><br />Minusta tulkinnoissanne kiinnostavaa on ollut ajallemme tyypillinen ihmisluonnon medikalisointi (tai ainakin lokeroiminen ja laputtaminen) on varmasti ikuinen ilmiö, mutta nykyään lääketieteellinen diagnosointi on tärkeää ja jopa mielenrauhallemme, tai "ymmärtämisellemme" välttämätöntä... Ihminen ei voi olla vain ilkeä, itsekäs, pirullinen tai toivonsa menettänyt; on sadismia ja autismin muotoja, narsismia ja keskivaikeasta vaikeaan depressiota... <br /><br />En siis hyökkää ketään lukijaa/kirjoittajaa vastaan; minun silmiini vain pistää tuo määrittelyn välttämättömyys, monissa kirjoituksissa(mme).<br /><br />Nuoresta pitäen kirjan W. on kaihtanut sosiaalisia kontakteja; kokenut ne jopa kiusallisiksi, tai parhaimmillaan välttämättömäksi pahaksi. Kertoessaan tuttavaperheen tyttärestä, jonka sääri kosketti häntä päivällispöydässä, ja jonka mukaan hän lupasi nimetä jäkälän kuulostaa tosi ilkeältä, minusta. - Toisaalta: hän oli lääkäri ja kirurgi 25-vuotiaana, ja intoutui sitten keräämään 51 000 jäkälalajiketta ja luokittelemaan niitä... <br /><br />Katsoin viime viikolla leffan "Legends of the Fall" (nimi viittaa raamatulliseen viattomuuden menettämiseen, ei syksyyn), ja siteeraankin kertojahahmon avausrepliikkiä: "Some people hear their own inner voices with great clearness and they live by what they hear. Such people become crazy, or they become legends."<br /><br />Elokuvan Tristan päätyi kertojan mielestä legendaksi, mutta mukana oli aimo annos hulluutta, näin niinkuin minun näkökulmastani. - Ja mieleeni tuli W.<br /><br />Ei ole mahdollista opiskella niin nopeasti ja niin pitkälle (kirurgi 25v?), keskittyä jäkäliin 51 000 lajin verran, ja olla yhtä aikaa sosiaalisesti suuntautunut, läheisistään kiinnostunut, lämmin ihminen. Ja vaikka koen suurta hengenheimolaisuutta Williamia kohtaan: tässä eroamme: minulle ihmiset menevät aina ideologioitten tai teorioitten edelle. - Pystyn silti kuvittelemaan sen, että pakko selvittää ja lokeroida faktoja voisi ajaa jonkin kuvitteellisen rajan yli.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-61839421809603299902011-09-19T18:03:16.932+03:002011-09-19T18:03:16.932+03:00Ok, Delilah,
hyvin pystyisit, mutta eihän se muk...Ok, Delilah, <br /><br />hyvin pystyisit, mutta eihän se mukavaa ole, ellei itse halua! Olisi vain mukavaa saada uusiakin kirjoittajia joka kierrokselle - siksi kysyin. Mutta ymmärrän hyvin.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-13644199264425253602011-09-19T08:30:53.003+03:002011-09-19T08:30:53.003+03:00Kiitos, Iines, ystävällisistä sanoistasi. Mielellä...Kiitos, Iines, ystävällisistä sanoistasi. Mielelläni luen teidän muiden tekemiä alustuksia, itselläni ei ole rohkeutta sellaiseen kirjoituspuuhaan ryhtyä.Delilahnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-83674372593203560652011-09-18T20:11:43.367+03:002011-09-18T20:11:43.367+03:00Tämä on mainio selvitys Williamista, Delilah, kävi...Tämä on mainio selvitys Williamista, Delilah, kävisi hyvin kokonaisen kirjan alustukseksi keskusteluun. Ehkä joskus saadaankin sinultakin tänne alustus jostakin kirjasta, jonka tahdot esiteltäväksi ja keskusteluun. Jos vaan ehdit ja tahdot, olisi hauskaa, mutta painostaa en tahdo. Olisi hauska kuulla, jos luet nyt jatkossa jotain uutta, joka sopisi ehkä meille muillekin.<br /><br />Samoihin kohtiin olemme Williamissa kiinnittäneet huomiota. Tuo kuihtuneen kukkakimpun poisheitto oli iso tapahtuma Williamin elämässä, se mursi jotakin lopullista Williamin mielessä. Ja tuo Elisen kutoma huivi - vaikka sukkia William toivoi. <br /><br />Tuo ettei William itse antanut koskaan mitään kenellekään, sopii minun mainitsemaani narsistiseen luonnekuvaan. Häneltä puuttuu tunteet, niin kuin hän itsekin sanoo. Hän ei tiedä, mitä antamisen ilo on. <br /><br />William-parka. Myötätunto on hänen puolellaan loppuun asti, koska hänessä näkyy myös hiipuminen ja elämän mureneminen.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-66672621731585980192011-09-18T18:03:23.374+03:002011-09-18T18:03:23.374+03:00William N:n päiväkirja on kuvaus yksinäisen vanhuk...William N:n päiväkirja on kuvaus yksinäisen vanhuksen päivistä, vanhuksen, joka taakseen katsoen elää päivästä toiseen vailla unelmia.<br /><br />Vanha, yksinäinen mies kirjoittaa päiväkirjaansa jättääkseen itsensä ihmisten mieleen. Hänelle ei riitä, että on kerran ollut arvostettu jäkälätutkija ja kirjoittanut tutkimuksistaan kirjan. Toinen osa on tekeillä, mutta ei ota valmistuakseen. William N ei taida luottaa saavansa työnsä päätökseen, mutta jatkaa silti kirjoittamista. <br /><br />Toiset tiedemiehet ovat kuuluisampia ja saaneet enemmän kunniaa, Pasteur ja muut. Kateus ja katkeruus kalvavat William Nylanderia. Enemmän kuin kerran hän muistuttaa päiväkirjassaan myös kohtaamastaan vääryydestä. Hän asuu pienessä ja talvisin hyvin kylmässä asunnossa, jolla on osuutta hänen terveydentilaansa. Jos oikeus olisi tapahtunut, hänellä olisi aivan toisenlainen asunto, tilava ja lämmin. <br /><br />Sanotaan, että ihmisen mielentilalla on paljon vaikutusta siihen, millainen hänen fyysinen terveytensä on. Voinee siis ajatella, että jäkälätutkija voi huonosti paljolti myös omasta syystään vatvoessaan elämänsä epäkohtia. Hänen asenteensa myös ikääntymistä kohtaan on säälimätön: ”…me vanhat olemme pelkkää elämän hylkytavaraa!” <br /><br />William N halveksii elämäänsä tyytyväisiä, hyvinvoivia ihmisiä. ”Heillä on olettamuksiin perustuva varmuus maailman olemuksesta, mitä he eivät aseta kyseenalaiseksi katsomalla mikroskooppiin tai kaukoputkeen. He ovat surkuteltavia, mutta he ovat ”onnellisia”. …… ”En minä kadehdi heidän vaurauttaan enkä omahyväisyyttään enkä ikinä vaihtaisi ahtaita huoneitani heidän maailmansa pahviteatteriin.” William N:n mielestä on parempi murehtia kuin unohtaa.<br /><br />Jäkälätutkija karttaa ihmisiä ja tuntee melkein kauhua, että naapurin utelias nainen tunkeutuisi hänen kotiinsa. On vain kaksi naista, hänen sisarensa Elise ja entinen taloudenhoitaja C, joihin hän luottaa. Heitä hän päiväkirjassaan myöntää arvostavansa. Kummatkin pitävät vanhuksesta huolta. Sisar osoittaa huolenpitoaan kirjoittamalla veljelleen, kutomalla hänelle lämpimän kaulahuivin ja yrittää myös antaa hyviä neuvoja, joista veli tosin harmistuu. Constance taas hankkii ja valmistaa – korvausta vastaan – ruoan entiselle isännälleen. <br /><br />Vaikka William N kirjaa tarkasti lähes päivittäin ajatuksiaan ja arkeaan, päiväkirja ei koskaan kerro hänen itse antaneen kenellekään mitään, ei edes vastalahjaksi. Ilmeisesti lahjan antaminen ei tule hänen mieleensä. Hänelle riittää, että häntä muistetaan. <br /><br />Eräänä päivänä JT saa kukkakimpun, jonka lähettäjä jää salaisuuden verhoon. Odottamaton lahja lämmittää William N:n mieltä ja hän vaalii kukkakimppua vielä kuihtuneenakin. Eräänä päivänä kimppu on poissa. Se on heitetty roskiin. JT järkyttyy kovasti. Hän on vihainen, mutta malttaa mielensä, eikä moiti C:tä, joka on teon tehnyt. Ehkä hän varjelee avaamasta sisintään. Ehkä hän alitajunnassaan kokee olevansa itse yhtä tarpeeton ja hylätty kuin pois heitetty kukkakimppu. Hän noutaa puutarhasta salaa muutaman kukan tyhjään maljakkoonsa.<br /><br />Vanhuksen kunto heikkenee. Ruokahuoltokaan ei toimi, ja hän näkee nälkää, mutta ei kuumeisena jaksa lähteä ulos syömään. Hän ihmettelee ja odottaa C:ta, kunnes muistaa, että tämä on ilmoittanut pitävänsä lomaa muutaman päivän hoitaakseen omia asioitaan. Naapurin poika käy pyynnöstä kaupassa ja tuo ruokaa, mutta jäkälätutkijan yskä pahenee ja kunto heikkenee. Lopulta kuolema armahtaa yksinäisen vanhuksen. <br /><br />Tulkintani on ehkä yksipuolinen. Luin kirjaa katkonaisesti ja päällimmäinen tunne oli sääli jäkälätutkijaa kohtaan.Delilahnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-24835922760318620372011-09-10T17:48:30.381+03:002011-09-10T17:48:30.381+03:00Siis tarkoitin tutkijan erehtymisellä sitä, että W...Siis tarkoitin tutkijan erehtymisellä sitä, että William Nylander vastusti Schwenderin oikeaksi osoittautunutta toteamusta jäkälien olomuodosta: ne ovat levien ja sienten symbiooseja. Tämähän on ratkaiseva erehdys tutkijalta, koska ne ovat jäkälien ja sienten symbiooseja!<br /><br />Minulla ei ole nyt kirjaa tässä edessäni, joten en voi tarkistaa, mutta William N:n kaikki muutot ja välien katkaisut ovat kai tapahtuneet herkkyyssyistä. Williamin mielestä häntä ei kohdeltu tarpeeksi arvostavasti - tämä on muuten tyyypillistä narsistiselle henkilölle, poiketakseni jälleen psykologiselle puolelle.<br /><br />Eikö William sanoutunutkin virastaan irti, koska hän ei saanut yliopiston asuntoa, joka oli vanhan professori Nordmanin käytössä? Samoin hän sanoutui tutkijan työstä irti, kun muuan ihaileva opiskelija erehtyi kysymään, koska tieteellisen teoksen toinen osa valmistuu. Se oli William N:lle merkki siitä, että hän on tehnyt huonoa työtä.<br /><br />En näe siis asiaa niin, että tutkija lähti edistääkseen vain tiedettä vaan myös saadakseen arvostusta ja parempaa kohtelua, ymmärtämystä. Pelkkä tiede ei siis ollut tärkeää.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-89557601497477587522011-09-10T14:12:48.362+03:002011-09-10T14:12:48.362+03:00Miksi tutkija erehtyy?
Nylanderin kohdalla syitä ...Miksi tutkija erehtyy?<br /><br />Nylanderin kohdalla syitä ja seurauksia voi arvailla moneltakin kantilta. Jo se, että hän häippäsi Pariisiin itsekkäistä syistä, Helsinki oli pienuudessaan liian tukahduttava, eikä hän voinut edistää tieteenalaansa haluamallaan tavalla. Ehkä hän varmisti toimintamahdollisuutensa myös katkaisemalla pitkäaikaiset suhteensa, terästäen sitä vielä kritiikin vastustamisella. Hän eristi itsensä, ollakseen vapaa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-19626978063829815182011-09-10T10:53:39.537+03:002011-09-10T10:53:39.537+03:00Tämä on kaunis tulkinta, jonkalaista tämän kirjan ...Tämä on kaunis tulkinta, jonkalaista tämän kirjan esittelyissä ja puheenvuoroissa paljon nähdään. Varmaan se näin menee, en ole tässä mistään eri mieltä.<br /><br />Se vaan, että miksi William N:llä vielä loppusuoran alkaessa ilmeni halua osoittaa Schwenderille, Pasteurille ja jopa Darwinillekin sivuosat tieteen näyttämöllä? Eikö sivullisuus ole monesti kypsyyttä luopua turhasta, virvatulien sammuttamista?<br /><br />Minusta William N:n näytönhalu oli kiihkeä motiivi, joka ajoi häntä pitämään päiväkirjaa ja yritykseen näyttää oikea kuva itsestään koko maailmalle. Pitää tässä siis huomata se, että hän ajoi harhaa, koska tiede on osoittanut näiden "sivuosaan määrättyjen" olleen kuitenkin oikeassa ja Nylanderin väärässä.Iineshttps://www.blogger.com/profile/04899406307901443364noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-42187483187931290792011-09-10T09:47:41.773+03:002011-09-10T09:47:41.773+03:0025.5.1898 "Musiikki ja kaunokirjallisuus eivä...25.5.1898 "Musiikki ja kaunokirjallisuus eivät kiinnosta minua, koska minulta puuttuu mielikuvitus täyttää niiden käyttämien merkkien välinen tila todellisuudella ja erilaisilla tunteilla kuten toiset ihmiset ilmeisesti pystyvät tekemään."<br /><br /><br />Olkoonkin, että W Nylander käytti ihmisten nimeämisessä pelkkiä alkukirjaimia luetuksi tulemisen pelossa, niin Carlsonille se on tehokeino. Tietoisuus siitä että mikä tahansa nimi assosioi kokemusmaailmastamme jonkun konkreettisen henkilön. Pelkkä etukirjain antaa mielikuvitukselle tilaa, täyttää merkkien välin fiktiivisellä henkilöllä, ei todellisuudella niinkuin Nylander aprikoi. <br /><br />Tyhjän tilan täyttö ja lukeminen rivien välistä on osa "Päiväkirjan" luonnetta, Meriluodon sanoin: "On ylijäämä joka purkautuu eräästä elämästä, kenties täysin epäolennainen osa. Tämä ei ole kuvastin, tämä on sata kuvastinta, jotka silmänräpäyksen ajan heijastavat jonkin kuvan - minkä, ehtiikö sen edes nähdä? Ja kaikki peilit ovat vääriä."<br /><br />Päähenkilön osattomuus ja materialistinen epäitsekkyys antaa kirjailijalle mahdollisuuden valuttaa Nylanderin kynän kautta omaa eetostaan. Kirjailija Carlson panee meidät kyrpiintyneen vanhan miehen hahmossa, kokemuksen silmin, katsomaan kaikenkattavaa hymistelyä, miellyttämisen halua. Markkinahenki ja kaupallisuus on imaissut jopa kirjailijat sirkuspelleiksi ja komeljanttareiksi. Olemme kaikki toistemme selkääntaputtelijoita ja sparraajia. <br /><br />Vanha heikko mies tarkkailee ympäristöään kävelyretkillään. Hän näkee koko sosiaalisen kerrostuman, joutilaisuudessa kärvistelevät poroprvarit, rikkauksia lapioivat teollisuuspohatat ja itsensä, yläluokkaisen lääkärin. Ilman tuota miellyttämishalua ja solmittuja ystävyyssuhteita hän on korkeintaan keskiluokkainen pers'aukinen tutkija tai ehkä vain nälkäänäkevä rahvas, ei puotipuksua kummempi.<br /><br />Karlson on luonut kirjasta fiktiisen dokumentin, vailla selvää teemaa ja juonta, niin kuin oikea elämä itsessään on.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-46210987471852626472011-09-09T16:21:55.604+03:002011-09-09T16:21:55.604+03:00Jos mukana on saatanallinen vaade, kyseessä on tos...Jos mukana on saatanallinen vaade, kyseessä on tosiaan pitkäjänteisempi tila tai olomuoto, jossa on liikkeellepanevana voimana muitakin sisäisiä ja syviä tunteita kuin miellyttäviä. <br /><br />Toisaalta on niin, että flow-tila, haltioituminen, innostuminen voi pitää sisällään paljonkin epämukavuutta ja hankaluutta. Sitä vain ei huomaa, kun on innoittunut. <br /><br />Esimerkiksi minä en välitä enkä kunnolla huomaa, että housunpolveni kastuvat ja tahriintuvat, kun on pakko polvistua kuvaamaan maassa kiitävää pikkiriikkistä hyönteistä. Saatan silti mennä ne kurahousut ylläni vaikka kauppaan, ennen kuin menen kotiin ja vaihdan vaatteet.Iineshttps://www.blogger.com/profile/14862017367105741595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-88728061633794003142011-09-09T16:04:01.107+03:002011-09-09T16:04:01.107+03:00En niinkään tarkoittanut flowta joksi minä sen ymm...En niinkään tarkoittanut flowta joksi minä sen ymmärrän, ja joka on hetkellisempää, vaan sitä, joskus jopa "saatanallisesta" vaadteesta, sisäisestä poltteesta. <br />Painotin ehkä liikaa tuota "onnen tunnetta" joka sekin on aika hetkellistä. Koko tapahtumien aikajana saattaa kokonaisuudessaa saada leimansa tuosta hetkellisestä onnesta ja onnistumisen ilosta.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-5567733854222419112011-09-09T14:22:05.911+03:002011-09-09T14:22:05.911+03:00Kyllä vaan, tunnistan tuon fiiliksen, riemun ja il...Kyllä vaan, tunnistan tuon fiiliksen, riemun ja ilon, sillä siinä flow-tilan osatekijät, kun tekee jotain syvästi kiinnostavaa. Aika unohtuu, ei tarvitse miettiä keskittymistä, kun se tapahtuu itsestään. Intohimo - sitä se on.<br /><br />Tuo intohimo kuitenkin on siis se, jota William N:ltä jäin kaipaamaan. Mietin, miksi sen kuvaus jätettiin kirjasta pois. Uskon nimittäin, että intohimo kuolisi viimeisenä, ei ensimmäisenä.<br /><br />On tietenkin niin, että vanhuuden hiipuminen voi lyödä intohimon yli. Ehkä William oli jo tässä pisteessä.Iineshttps://www.blogger.com/profile/14862017367105741595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-37081328827322220332011-09-09T13:50:59.943+03:002011-09-09T13:50:59.943+03:00Emme tiedä – ja usein kohdehenkilö ei itsekkään ha...Emme tiedä – ja usein kohdehenkilö ei itsekkään halua tietää – mikä on se voima tai eetos joka meitä loppujen lopuksi ohjaa. Voimme muistella vaikka Matti Nykäsen ylivoimaisuutta alkutaipaleellaan kilpakumppaneihinsa nähden. Voimme miettiä syytä tai "pakotetta" mitä miljönääri, jääkiekkoilijaksi ikämies Teemu Selänne, manaa esiin, päästäkseen vielä kerran huipulle.<br /><br />Motiivina ei ole raha, ei maine ei kunnia. Esiin on manattava fiilis, riemu ja ilo. Sama ilo, joka kumpuaa pikkupoikamaisesta naivista onnellisuudesta ja osallisuudesta. Kroonisena tuo tila ei säily, vaan on hetkittäin uudistettava, joka sentään, on rahan houkuttamanakin saatavissa. <br /><br />Kuinka moni haluaa avata tuon Pandoran lippaansa, koska sen voima saattaa kadota ja karata saavuttamattomiin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-22261439497798215242011-09-09T13:12:10.992+03:002011-09-09T13:12:10.992+03:00Anonyymi,
kliinisen määritelmän hakeminen William...Anonyymi,<br /><br />kliinisen määritelmän hakeminen William N:n persoonaan on tietenkin tarpeetonta, muttei kiellettyäkään. Epävarmaa se on ja jää oletukseksi.<br /><br />Eivätkö kuitenkin kaikki taideteosten tulkinnat ja analyysit ole tavallaan turhia ja luonteeltaan oletuksia? Lukija muodostaa teoksen annin ylipäänsä omasta viitekehyksestään käsin, ja näin olkoon hyvä.<br /><br />Asperger-tulkintasi on mielestäni oikeansuuntainen ja kenties oikeakin. On kuitenkin niin, että autistisuuden - jonka oireyhtymä asperger on - ja narsistisen persoonallisuushäiriön oireet menevät päällekkäin.<br /><br />Narsistinen henkilö elää muiden ihailusta ja huomiosta, mutta autisti taas ei yleensä edes ole kovin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat. Sosiaalinen huomio ei tarjoa hänelle samanlaista palkintoa kuin narsisteille tai "normaaleille" ihmisille.<br /><br />William N. haaveilee päiväkirjassa panevansa Schwenderin ja Louis Pasteurin sekä jopa Darwinin sivuosaan rinnallaan. Tämä viittaa mielestäni hieman poispäin autismista tai siis aspergerista.<br /><br />Niin tai näin, Williamin N:n persoona herättää arvailuja juuri kliinisessä mielessä, mikä ei varmaankaan ole kirjan tarkoitus.<br /><br />Näkeepä joku tuossa teoksessa vain aika pinnallisen viestin: kirjailija puhuu siitä, miten tiede- tai taide-eliitti muodostuu myötäilijöistä ja kumartajista. Oman tiensä kulkijat Willam N:n tapaan jäävät sivuraiteille, unohdetuiksi. Miten tähän sopii se, että Willamhan myös erehtyi hyvinkin raskaasti tutkijantyössään?Iineshttps://www.blogger.com/profile/14862017367105741595noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7595023713666326451.post-39797168456604282212011-09-09T11:33:43.120+03:002011-09-09T11:33:43.120+03:00Se suuri kuva joka W Nylanderin päiväkirjoista väl...Se suuri kuva joka W Nylanderin päiväkirjoista välittyy on jotain aivan muuta kuin narsistinen hajoita ja hallitse -periaate. Jos häneen pitää kliinistä määritelmää hakea niin käyttäytymismallit viitannevat Aspergerin oireyhtymän tunnusmerkeihin. Ulkopuolisen näkökulma tulee hyvin esiin hänen "tohtori Williamina" esitetty toteamus: "En minä osaa hoitaa omiakaan sairauksiani." tai "En minä tosiaankaan sovi seurapiireihin, vaikka tiedemiehen, jolla on kunnianhimoa, mutta ei vakituisia tuloja, pitäisi olla taipuisa ja myöntyväinen."<br /><br />Narsismin, luonteensa määräävänä piirteenä Nylander rajaa sopimattoma arviollaan, lääkärintointa en voi ihannoida koska lääkäri ei voi pitää potilaistaan, vaan on oltava kovaluontoinen. Hän on kuin moottoripyöräilijä skootterimiesten joukossa, masokistinen nautiskelija.<br /><br />Eritoten miellyttämisen vieroksuminen ja kylmyys on näennäistä, askeettisen pidättyvyyden luomaa harhaa. Hän ei halunnut tärkeillä tuntemattomille, edes Pariisissa. Siksi hän palautti silkkipaperiin käärittynä hullaantuneena ostetun "variksenpelätin" pukunsakin takaisin, koska epäili vukuttimenaan olleen mr. E.<br /><br />W Nylanderin persoona ja toiminta on kooste paradigmoista. Se rakentaa roolihahmosta sosiaalisesti mielenkiintoisen, muutosvastarintaisen tarkkailijan. Hänelle ystävyyssuhteet ja "verkottuminen" ovat perseestä. Hän ei ole facebook -miehiä, ei tyrkyttäisi parjattua erinomaisuuttaan blogissa. <br /><br />"Nylkky" ei tykkää kulttuurista, ei kirjoista eikä näytelmistä, koska Asperger oireisena ei pysty täyttämään mielikuvituksellaan merkkien välejä. Sen sijaan K Carlson käyttää oivallisesti juuri noita päiväkirjamerkintöjen välejä, lukijan oman mielikuvituksen täyttäjänä. Näin kokonaisuudesta muodostuu jonkinasteinen inhimillinen ja kronologinen tarina kyrpiintyneestä vanhasta miehestä.<br /><br />Sen sijaan hän ymmärtää Georges Seurattia. Nylkky oli yhtä pilkuntarkka ja määrätietoinen kuin Seurat. Seuratin diffuusi värinsekoitusmenetelmässä ei ole hajoittamisen kanssa tekemistä juuri nimeksikään, koska oli vain uusi väriopillinen oivallus. Seurat kyllä havannoi ympäristöään ja sen sosiaalisia kerrostumia, kuten Nylkky.Anonymousnoreply@blogger.com